Läsnäolevan kuuntelemisen voima ja vaikeus

Osaatko kuunnella? Osaatko todella kuunnella läsnäolevasti? Minä luulin osaavani kuunnella. Työnohjausopinnoissa olen kuitenkin oppinut, että kuunteleminen on muutakin kuin suunsa kiinni pitämistä toisen puhuessa. Kuunteleminen on myös sitä, että antaa mielensä sisällä aidosti tilaa toisen sanoille. Usein työelämässä keskustelun tarkoituksena on omien mielipiteiden esiin tuominen ja läpiajaminen. Tällöin oman pään sisällä käy jatkuva sisäinen puhe siitä, mitä seuraavaksi pitäisi sanoa, jotta oma näkökanta tulisi paremmin esille. Tämän sisäisen puheen pitää hiljetä, jotta voi kuunnella aidosti toista.

Kuuntelemisen tekee vaikeaksi se, että kuuntelemisen taitoa pidetään usein itsestään selvänä ja helppona. Saatamme usein luulla, että kuuntelemme syvästi, vaikka me vain kuullemme. Kuuntelu vaatii aina keskittynyttä ja aitoa läsnäoloa tässä hetkessä. Syvällinen kuuntelemisen taito ei tarkoita vain sanojen kuulemista, vaan se on kykyä ottaa sanat vastaan ja hyväksyä ne sellaisenaan. Kuunteleminen on myös kykyä vaientaa vähitellen oma mielen sisäinen hälinä. Tarkkaavaisuutemme ei voi olla oikeasti monessa paikassa yhtä aikaa. Usein luulemme, että voimme esimerkiksi näprätä samalla puhelinta, kun kuutelemme. Aivomme ja tarkkaivaisuutemme eivät kuitenkaan pysty tähän. Tarkkaavaisuutemme on aina yhdessä asiassa kerrallaan. Jos multitaskaamme, niin tarkkaavaisuutemme siirtyy aina aiheesta toiseen. Tämä on aivoillemme erittäin rasittavaa. Multitaskatessamme emme oikeasti kuuntele toista henkilöä syvällisesti ja häntä kunnioittaen. Menetämme myös tietoa, koska emme kuuntele koko ajan, vaan tarkkaavaisuutemme on aina välillä muualla. Aito kuunteleminen tarkoittaa täysipainoista keskittymistä ainoastaan kuuntelemiseen.

Kuunteleminen on vaikeaa myös siksi, että sitä sävyttävät aina omat ennakkoluulomme, mielipiteemme ja uskomuksemme. Kun nämä ottavat vallan, kuuntelemme tuskin ollenkaan. Tällöin tapahtuu valikoivaa kuulemista. Kuuntelemme vain niitä asioita, jotka ovat meidän uskomustemme mukaisia. Usein meillä saattaa olla myös ennakkokäsityksiä siitä, kenen puhetta kannattaa kuunnella ja keneltä emme voi mielestämme oppia mitään uutta. Näin käy usein kokouksissa, joihin keräännymme vuodesta toiseen samojen ihmisten kanssa. Kuuntelu edellyttää sisäistä hiljaisuutta ja kuuntelemista ilman vastarintaa omista uskomuksista huolimatta. Tämä tarkoittaa sitä, että voimme panna merkille muiden sanojen meissä aiheuttamat reaktiot ja vastarinnan, mutta työnnämme ne syrjään. Annamme mahdollisuuden meistä vieraillekin tuntuville ajatuksille. Kuuntelemme kaikkea aidon uteliaasti. Tällöin kunnioitamme toista siten, että uskomme voimamme oppia häneltä jotain uutta. Jos kuuntelemme vain omien uskomustemme ja ennakkoluulojen kautta, tulee havainnoistamme rajoittuneita. Tällaisessa rajoittuneessa kuuntelemisessa ei tapahdu uuden oppimista. Uuden oppimisen edellytys on aina se, että olemme valmiita luopumaan omista vanhoista käsityksistämme. Pohdipa, mitä tämä tarkoittaa, jos työelämässä koko organisaatio toimisi näin? Mitä seurauksia siitä olisi?

Mielessämme virtaa koko ajan ajatuksia, joista osa on järkeviä ja osa ei. Tämä ajatusten virta voi ehkäistä läsnäolevaa kuuntelemista. Seuraava harjoitusta olen teettänyt koulutuksissani ihmisille havainnollistamaan tätä asiaa. Harjoitus on Sarah Silvertonen kirjasta nimeltään Mindfulness tietoisen läsnäolon läpimurto. Harjoitus kesää kaksi minuuttia.

Lue seuraavat lauseet rauhassa yksi kerrallaan ja pysähdy huomioimaan kuva, joka sinulla nousee mieleesi jokaisen lauseen jälkeen.

Susanna matkustaa bussilla tuttua reittiä.

Hänellä on mielinalle sylissään, ja hän on iloisella tuulella.

Hän odotti kovasti, että saa pitkästä aikaa nähdä tyttärentyttärensä.

Hän on joutunut olemaan kuukausikaupalla erossa perheestään, koska palasi vasta äskettäin yksinpurjehdukselta maailman ympäri.

Mitä huomasit? Loihtiko mielesi ajatuksia ja kuvia siitä, kuka Susanna on? Muuttuiko kuva saamiesi lisätietojen myötä?

Useimmiten ihmiset vastaavat edellä oleviin kysymyksiin, että kuva siitä, kuka Susanna on, muuttui koko ajan. Mielemme toimii osin autopilotilla tiedostamattamme. Tämä tarkoittaa sitä, että silloin, kun meillä on puutteellisesti tietoa jostakin asiasta, niin mielemme täyttää ymmärryksen aukkopaikat ammentamalla menneistä kokemuksistamme ja uskomuksistamme. Vaikka ymmärryksestämme tulisi tätä kautta epätäydellinen tai väärä, tyydymme helposti tähän vajavaiseen ymmärtämiseen. Mielemme luoma tarina tuntuu hyvin järkevältä ja uskottavalta. Saatamme jopa toimia näiden tarinoiden pohjalta aivan kuin ne olisivat todistettuja, kiistämättömiä faktoja. Tämä mielen autopilotti sävyttää myös kuulemaamme. Jos emme kuuntele läsnäolevasti, mielemme autopilotti saattaa ottaa vallan. Tällöin meille muodostuu virheellisiä näkemyksiä puutteellisen kuuntelemisen vuoksi. Tällainen on juurikin otollinen tilanne työelämän ristiriidoille ja virhepäätöksille.

Läsnäoleva kuunteleminen on vaikeaa. Vaikeaa teemme siitä ihan itse multitaskaamalla. Vaikeaa siitä tekee myös mielemme automaattisesti taipumukset täyttävät ymmärryksemme aukkopaikat. Kiireessä kuuntelemme myös helpommin uskomustemme ja ennakkoluulojemme kautta. Läsnäoleva kuunteleminen vaatii keskittynyttä tarkkaavaisuutta toista ihmistä kohtaan. Olen viime aikoina luennoinut paljon tästä aiheesta ihmisille. Monet kuulijani ovat lähteneet uteliaasti kokeilemaan läsnäolevaa kuuntelemista arjessaan. Monella tästä on tullut pysäyttävä kokeilu. Monet, niin kuin minäkin, ovat havainneet järkyttyneinä, etteivät ole oikeasti kuunnelleet läheisiään arjessa. Monet, niin kuin minäkin, ovat havainneet läsnäolevan kuuntelemisen voiman työssään. Itse näen viikoittain läsnäolevan kuuntelemisen voimaa työnohjauksissa. Läsnäoleva kuunteleminen lisää ymmärrystä toisista ihmisistä uudella tavalla ja parantaa näin ollen keskinäistä luottamusta ja yhteistyötä. Läsnäoleva kuunteleminen lisää ymmärrystä myös itse työstä ja vie dialogin kautta kehitystä eteenpäin uskomattomalla tavalla. Näiden kokemusten valossa ei voi kuin hämmästellä, miksi emme pysähdy kuuntelemaan aidosti. Emmekö osaa pysähtyä olemaan läsnä? Onko meillä koko ajan liian kiire nykyhetkestä tulevaisuuteen? Läsnäolevalla kuuntelemisessa on uskomaton voima.  Uskallatko kokeilla? Mitähän se toisi sinulle tullessaan?

Lue lisää:

William Isaacsin (2001). Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito.

Arto Pietikäinen (2014). Joustava mieli.

Sarah Silverton (2016).  Mindfulness:, tietoisen läsnäolon läpimurto