Tutkimustietoa itsemyötätunnosta
Itsemyötätunto on tunteiden säätelyn keino, jonka avulla voidaan ottaa hyväksyvä ja arvostelematon suhtautumistapa omaan kärsimykseen. Itsemyötätunto tuottaa joustavia sopeutumiskeinoja psykologisiin ja fysiologisiin stressireaktioihin. Pitkittäistutkimusten, joiden kautta syy- ja seuraussuhteita voi tutkia luotettavammin, mukaan korkeampi itsemyötätunto onkin yhteydessä alhaisempaan koettuun stressitasoon.
Korkeamman itsemyötätunnon on havaittu olevan yhteydessä korkeampaan optimisuuteen, onnellisuuteen, elämäntyytyväisyyteen, minäpystyvyyteen ja resilienssiin työssä. Tämä johtunee siitä, että korkeampi itsemyötätunto on yhteydessä korkeampiin positiivisiin ja matalampiin negatiivisiin tunteisiin. Vaikka näin on, itsemyötätunnossa ei varsinaisesti yritetä muuttaa positiivista negatiivisesti. Oman kärsimyksen ja vaikeiden mielensisältöjen hyväksymisen kautta näin kuitenkin tapahtuu. Vaikeita mielensisältöjä ei yritetä tukahduttaa eikä niiden valtaan myöskään ole tarkoitus jäädä.
Itsemyötätunnon kautta opetellaan suhtautumaan omiin mielensisältöihin metatietoisesti. Yksi keskeinen elementti itsemyötätunnossa onkin mindfulness eli hyväksyvä tietoinen läsnäolo, jonka päämäärä on saavuttaa tietynlainen ulkopuolisen tarkkailijan positio omiin mielen sisältöihin nähden.
Itsemyötätunnon on myös havaittu tuottavan vakaampaa ja realistisempaa itsearvostusta kuin itsetunnon. Itsemyötätunto lähtee ajatuksesta, että olemme aina joka hetki itsemyötätunnon arvoisia riippumatta siitä, mitä meille on tapahtunut tai mitä olemme tehneet. Itsetunto puolestaan on arvio omasta arvosta, joka määrittyy omien onnistumisten, epäonnistumisten ja toisiin kohdistuvan vertailun kautta. Itsemyötätunto puolestaan on enemmänkin avointa ja hyväksyvää tietoisuutta omia kokemuksia kohtaan.
Hyvä itsetunto nojaa vertailuun ja tunteeseen, että on muita parempi jossakin suhteessa. Hyvän itsetunnon ylläpitämisessä saattaakin ilmetä tarve suojata tai korostaa egoaan. Itsemyötätuntoinen ihminen huomioi puolestaan sen, että hän muuttuu koko ajan eikä häntä voi määritellä joko hyväksi tai huonoksi. Itsemyötätuntoiset ihmiset kohtaavat myös riittämättömyyden tunteet hyväksynnän kautta eivätkä tuomiten. Itsetunto on yhteydessä narsismiin, mutta itsemyötätunnolle tällaista yhteyttä ei ole löydetty.
Itsemyötätunto on negatiivisessa yhteydessä perfektionismiin, mutta se ei ole kuitenkaan yhteydessä alentuneisiin omiin suoritustavoitteisiin. Itsemyötätuntoiset ihmiset tähtäävät tavoitteissaan korkealle. Julkisessa keskustelussa itsemyötätunto ymmärretään usein hyvin kapea-alaisesti itsensä hemmotteluksi ja helpommalla päästämiseksi. Tästä syntyy mielikuva, että itsemyötätuntoiset ihmiset eivät yrittäisi tarpeeksi. Itsemyötätunto itseasiassa lisää sinnikkyyttä yrittää kovemmin epäonnistumisten yhteydessä. Tämä johtunee siitä, että omat epäonnistumiset kohdataan myötätunnosta käsin eikä liiallisen itsekritiikin kautta. Näin on turvallista yrittää vaativiakin asioita. Samaan tapaanhan me luomme lapsille tai työyhteisöille psykologista turvallisuutta, jossa ihmiset kukoistavat.
Itsemyötätunto vähentää viivästelyä tehtäviä aloitettaessa eli prokrastinaatiota. Viivyttelyyn ja viime tipassa tekemiseen taipuvaiset ihmiset eivät hyödy ollenkaan itsekriittisyydestä. Armottomuuden itseä kohtaan on havaittu johtavan viivyttelyyn, märehtimiseen ja yleensäkin alempaan suoriutumiseen. Sen sijaan itsemyötätunto on hyödyllinen keino vähentää viivyttelyä, koska itsemyötätunto alentaa tehtävien aloittamiseen liittyvää stressiä. Viivyttely nimittäin usein johtuu siitä, että tehtävän oletetaan olevan vaikea tai sen tekemisestä ei seuraa mitään välitöntä palkkiota. Armottomuuden itseä kohtaan on havaittu johtavan viivyttelyyn, märehtimiseen ja yleensäkin alempaan suoriutumiseen
Itsemyötätunto luo meille sisäistä turvallisuutta, jossa voimme kukoistaa, tehdä virheitä ja yrittää vaikeitakin asioita. Tutkimuksissa onkin havaittu, että itsemyötätuntoisilla ihmisillä on vähemmän epäonnistumisen pelkoja. He myös ajattelevat vähemmän sitä, mitä muut heistä ajattelevat ja kärsivät epätodennäköisemmin nk. huijarisyndroomasta.
Itsemyötätunnosta näyttäisi tutkimusten mukaan olevan apua ihmiselle, joille on taipumus kokea paljon häpeän tunteita. Itsemyötätunto ei johda itsekeskeisyyteen, vaikka se alentaa häpeää. Myötätunto itseä kohtaan lisää myös myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. Häpeän kokemusten laskiessa ja itsemyötätunnon lisääntyessä ei myöskään käy niin, ettei ihminen kantaisi vastuuta virheistään. Itsemyötätunto itseasiassa lisää kykyä kohdata omat virheet neutraalisti ja niistä opiksi ottaen. Itsemyötätunnosta käsin oma puutteellisuus on turvallista kohdata.
Oma lukunsa ovat tutkimussuunnat, joissa tutkitaan itsemyötätunnon yhteyttä terveyskäyttäytymiseen, syömishäiriöihin, riippuvaisuuksien hoitoon ja kehokuvaan. Suotuisia tutkimustuloksia on saatu tälläkin saralla. Tämä on minulle vieraampi tutkimussuunta, joten en lähde sitä enempää erittelemään. Paljon on tutkittu myös itsemyötätunnon suotuisia vaikutuksia masennukseen ja ahdistukseen. Tältäkin alueelta on jo paljon tutkimusnäyttöä. Kaiken kaikkiaan itsemyötätuntoa on tutkittu hyvin vilkkaasti jo yli 20 vuoden ajan.
Väitöskirjassani tutkin itsemyötätunnon yhteyttä työuupumukseen ja työn imuun. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutkin poikittaisaineistolla, onko korkeampi itsemyötätunto yhteydessä matalampaan työuupumukseen ja korkeampaan työn imuun. Kakkosvaihe on interventiotutkimus, jolla pystyy poikkileikkausaineistoa luotettavammin selvittämää syy- ja seuraussuhdetta. Alustavasti on aiemmissa tutkimuksissa näyttöä siitä, että tutkimushypoteesini saattava pitää paikkaansa. Oletusta tukee myös vahva tutkimusnäyttö siitä, että itsemyötätunto saattaa todellakin alentaa stressiä. Jää vielä nähtäväksi, millaisia tutkimustuloksia saan omassa tutkimuksessani suomalaisilla ammatillisen koulutuksen opettajilla.
Lue lisää:
Arpeetin yrittäjän blogi-kirjoitukset itsemyötätunnosta
