Väärinkäsityksiä itsemyötätunnosta

Itsemyötätunto on hellittämistä, mutta ei sillä tavalla kuin tyypillisesti ajatellaan. Itsemyötätunto ei ole synonyymi itsensä hemmottelulle tai itsensä helpommalla päästämiselle arjessa. Joskus se kyllä voi olla sitäkin. Hellittäminen tarkoittaa mielen metatasolla hellittämistä. Hellittämistä saavuttamisesta, arvostuksen, hyväksynnän ja mielihyvän hakemisesta. Hellittäminen tuo mieleen selkeyttä, jolloin arjessa voi toimia mailaa liiaksi puristamatta.

Julkisessa keskustelussa itsemyötätunto supistuu usein itsensä hemmotteluksi. Silloin ei ymmärretä itsemyötätunnon ydintä. Itsemyötätunnon tarkoitus ei ole tuoda hetken helpotusta haastavaan tilanteeseen itsensä hemmottelun tai itsensä helpommalla päästämisen kautta. Itsemyötätunnon kautta voi oppia kohtaamaan haastavien tilanteiden aiheuttamat vaikeat tunteet hyväksyvästä tietoisesta läsnäolosta käsin ja myötätunnolla. Tämän jälkeen voi miettiä, mikä olisi itsemyötätuntoinen teko siitä näkökulmasta, että se palvelisi hyvinvointia pitkällä tähtäimellä ja olisi omien arvojen mukainen teko.

Itsemyötätuntoisten tekojen kohdalla on hyvä erottaa omat tarpeet ja mielihalut. Mielihalujen noudattaminen ei aina ole itsemyötätuntoista toimintaa. Mielihalujen pohjalta voi päätyä tekemään jotain itselle vahingollista. Itsemyötätunto tähtää aina omaan hyvinvointiin. Tätä tukee omien arvojen määrittäminen.  

Omien arvojen kirkastaminen on tärkeä lähtökohta itsemyötätunnon kehittämiselle. Kun on selvillä, mitä elämässä tavoittelee, on helpompi vastata itsemyötätunnon peruskysymykseen: Mitä tarvitsen juuri nyt? Tuohon kysymykseen ei voi vastata hyvinvointiaan kunnioittavalla tavalla, jos omat arvot eivät ole kirkkaana mielessä. Arvot auttavat tekemään nopeasti hyvinvointia ylläpitäviä tekoja arjen kiireissä.

Itsemyötätunto on sekä pehmeä että kova asia. Se ei ole lähtökohtaisesti itsensä helpolla päästämistä, vaikka voi itsemyötätunto olla joskus sitäkin. Itsemyötätuntoon liittyy myös kovempi puoli, joka on itsensä motivointia, toimintaa omien arvojen kautta, sinnikkyyttä ja rohkeutta. Itsemyötätunto voi arjessa tarkoittaa vaikkapa huonojen työolosuhteiden parantamista, epäkohtiin puuttumista tai terveellisten elämäntapojen omaksumista.

Itsemyötätunto vaikuttaa negatiivisesti perfektionismiin, mutta se ei vaikuta negatiivisesti itselle asetettuihin suoritustavoitteisiin. Itsemyötätunto lisää itsensä kehittämisen motivaatiota. Itsemyötätuntoiset ihmiset kuitenkin ymmärtävät helpommin, etteivät aina tule saavuttamaan tavoitteitaan. Epäonnistumisten yhteydessä itsemyötätunto tuo sinnikkyyttä yrittää uudestaan. Itsemyötätuntoiset ihmiset pelkäävät vähemmän epäonnistumisia, koska ne eivät ole uhka heidän itsearvostukselleen. Tämä saa heidät hanakammin tarttumaan haasteisiin kuin vähemmän itsemyötätuntoiset ihmiset.

Itsemyötätunto ei ole itsekästä. Pitämällä huolta itsestään ihminen pitää huolta toisista. Pitämällä huolta toisista ihminen pitää huolta itsestään. Christopher Germer kertoo kirjassaan Myötätunnon tie Buddhan todenneen näin. Kun olemme uppoutuneet itsesyytöksiin, meillä ei ole voimavaroja muille. Irtautumalla itsekriittisyydestä ja olemalla itsemyötätuntoisia, voimme paremmin ja voimme auttaa myös muita ihmisiä. Itsemyötätunto lisää myötätuntoisuutta ja auttamishalua muita ihmisiä kohtaan.

Itsemyötätunnon tarkoitus yhdistyy yleiseen onnellisuuden toiveeseen kaikille. Sen tarkoitus ei ole suurennella ”itsen” merkitystä – itsekeskeisyyttä, joka vain lisää kurjuutta. Kun tunnistamme itsessämme vaiston pitää huolta itsestämme, olemme taipuvaisempia työskentelemään myös muiden hyvinvoinnin eteen. Itsemyötätunto ei ole siten itsekeskeistä.

Itsemyötätunnon väärinkäyttö: olen myötätuntoinen itseäni kohtaan, jotta kärsimys katoaa. Tämä ei ole itsemyötätuntoa, vaan tunteiden tukahduttamista. Se voi johtaa myös sellaisiin tekoihin, jotka eivät palvele pitkällä tähtäimellä omaa hyvinvointia. Itsemyötätunto on tunteiden säätelyn keino, jossa keskeistä on kaikkien tunteiden hyväksyminen ja kokeminen. Itsemyötätuntoa on se, että huomaan oman kärsimykseni ja olen kärsimyksen vuoksi itsemyötätuntoinen. Huomaatko eron?

Toisiin kohdistuvassa myötätunnossa sama ilmiö voi näkyä siten, ettei malta kuunnella toisen henkilön kärsimystä, vaan kiirehtii heti neuvomaan, jotta kärsimys menisi pois. Samalla halutaan vaimentaa omaa epämukavaa olo toisen kärsimyksestä. Tällöin ei ole todella myötätuntoinen toista kohtaan. Myötätuntoa sen sijaan on ottaa vaikeat tunteet tietoisen läsnäolon kautta vastaan.

Itsemyötätunto suojelee meitä automaattisilta tunnereaktioilta, mielihaluilta ja liialliselta itsekritiikiltä. Itsemyötätunto koostuu kolmesta toisiinsa yhteydessä olevasta osa-alueesta:

• Mindfulness – kyky tarkastella omia mielensisältöjä tarkkailijana samaistumatta niihin liikaa. Vastakohta tälle on liiallinen murehtiminen tai mielensisältöjen tukahduttaminen.
• Yleinen ja yhteinen ihmisyys – ymmärrämme, että ihmisyyteen kuuluu kärsimys, menetykset ja epäonnistumiset. Kaikki jaamme näitä vaikeita kokemuksia. Vastakohta tälle on eristäytyminen muista eli itsesääli tai marttyyriasenne.
• Ystävällisyys – annamme itsellemme huolenpitoa ja hoivaa kärsimyksen hetkellä. Suhtaudumme itseemme lempeällä ymmärtäväisyydellä. Vastakohta tälle on liiallinen itsekritiikki.

Itsemyötätunnon juuret ovat buddhalaisessa filosofiassa, jonka mukaan myötätunto kuuluu kaikille elollisille olennoille, myös meille itsellemme. Lue lisää: https://www.arpeeti.fi/itsemyotatunto-on-kolmivaiheinen-prosessi/

Lähteet

Germer, Neff (2019). Teaching The Mindful Self-Compassion Program.

Thich Nhat Hanh ( How to relax.

Christopher K. Gremer (2020).Myötätunnon tie.

Paul Gilbert (2015). Myötätuntoinen mieli.

Arto Pietikäinen (2021). Joustava mieli ja hyvän itsetunnon ABC.