Asiantuntijuus ja toimijuus kehittyvässä työelämässä

Mitä on asiantuntijuus?

Nykyisessä työelämässä asiantuntijuutta leimaavat kiire, yllätykset, aikatauluttamisen haasteet, pirstaloituminen ja keskeytykset. Muutosvauhdin lisääntyminen maailmassa vaikuttaa myös siihen, että omaa osaamistaan on jatkuvasti pidettävä yllä ja uudistettava. Asiantuntijaosaaminen voi vanheta nopeastikin.

Asiantuntijuuteen liittyvät ainutkertaiset, epävarmat ja monimutkaiset tilanteet, joihin sisältyy ristiriitaisia haasteita ja paljon erilaisia reunaehtoja. Asiantuntijallakaan ei välttämättä ole valmiita vastauksia tilanteisiin, mutta hänen tehtävänään on auttaa tunnistamaan, kyseenalaistamaan ja tuomaan jonkinlaista selvyyttä haasteelliseen ongelmaan.

Asiantuntijuus on tietotyötä, johon liittyy muodollinen koulutus ja myös aiempaa työkokemusta. Asiantuntijuuteen liittyy yksilöllinen substanssiosaaminen, organisaatioon liittyvä prosessiosaaminen, kehittämisosaaminen ja työyhteisöosaaminen.

Asiantuntijan tärkeä kyky on itsereflektio. Suurempi tietomäärä ja harjoittelu eivät vielä takaa parempaa suoritusta, vaan tarvitaan lisäksi kykyä metakognitioon eli oman ajattelun, tunteiden ja tekojen ymmärtämistä ja tarkastelua. Ne, jotka tietävät itsestään enemmän ja osaavat soveltaa tätä tietoa käytännössä, suoriutuvat usein muita paremmin haasteellisissa tehtävissä. Tähän liittyy yhtenä osana myös oman ammatti-identiteetin pohtiminen ja muokkaaminen.

Asiantuntijuuden osa-alueet

Heilmannin (2022) mukaan asiantuntijuudessa voidaan erottaa yhdeksän osa-aluetta:

• Tieto, johon liittyy tiedon hankinta, arviointi, soveltaminen, harkinta, jalostaminen ja välittäminen. Keskeistä on tiedon tuottaminen ymmärrettävässä muodossa ja olennaisen tiedon erottaminen tietomassasta.

• Osaaminen ja taidot. Asiantuntijuuteen liittyy laaja ja syvällinen osaaminen, joka voi olla myös vaikeasti korvattavissa olevaa erityisosaamista. Se on myös älyllistä vastuunottoa tietystä aihealueesta.

• Opettaminen ei tarkoita välttämättä luennointia ja asiantuntijapuheenvuoroa, vaan se voi olla päivittäiseen työhön sisältyvää tiedonvälittämistä, neuvomista, sparraamista, konsultointia, fasilitointia tai mentorointia. Tärkeää on kehittämismyönteinen ja proaktiivinen ote, jonka kautta myös asiantuntija itse oppii.

• Itsensä johtaminen on tärkeää, koska asiantuntijuuteen liittyy autonomiaa ja itseohjautuvuutta. Työ voi olla yksinäistäkin, mutta usein se liittyy organisaation muihin asiantuntijoihin toisilla aloilla. Itsensä johtamiseen liittyy keskeisesti kyky itsereflektioon ja metakognitioon.

• Oppimiseen liittyy uteliaisuus, halu ymmärtää ja kehittää asioita. Kehittämisen kautta oma osaaminen syvenee. Oppiminen työssä tapahtuu työtä tekemällä, reflektoimalla tekemäänsä ja ratkaisemalla eteen tulevia haasteita yhdessä muiden kanssa. Oppimismotivaatio on tärkeässä roolissa ja siihen liittyy halu laittaa itsensä likoon. Tämä ei kuitenkaan aina ole sisäisesti motivoivaa, mikä tekee hyvistä itsensä johtamisen taidoista tärkeitä myös tässä kohdin. Pitää pystyä ylläpitämään oppimistaan myös silloin, kun se ei kiinnosta. Jatkuva oppiminen on olennainen osa asiantuntijuutta.

• Verkostoissa toimiminen. Tieto jalostuu ja kehittyy verkostoissa, joihin osallistuu eri alojen asiantuntijoita. Kollektiivinen tiedontuottaminen tapahtuu dialogin kautta yhdessä ongelmia ratkoen.

• Innovointi. Asiantuntijuus edellyttää uudella tavalla ajattelua, luovuutta ja tulevaisuusorientaatiota. Asiantuntijuuteen liittyy usein uuden tiedon luominen ja uusien toimintamallien kehittäminen.

• Ongelmanratkaisu. Asiantuntijuuteen liittyy ongelmien pohdinta useista eri näkökulmista, jossa on keskeistä yhteistyö muiden asiantuntijoiden kanssa. Asiantuntijaksi kehitytään asteittain etenevän progressiivisen ongelmanratkaisun kautta, jossa toimitaan oman osaamisen äärirajoilla.

• Kokonaiskuvan ymmärtäminen. Asiantuntija pystyy erottamaan oman alansa olennaisen tiedon epäolennaisesta ja hän ymmärtää käsiteltävän asian usein intuitiivisesti. Tämä erottaa aloittelijan ja asiantuntijan. On myös tärkeää ymmärtää oman erityisalansa liittyminen muuhun toimintakenttään ja oman organisaation päämääriin.

Asiantuntijuuteen liittyy toimijuus

Toimijuus on yksilön tai ryhmän kykyä vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä, tehdä valintoja, toteuttaa tavoitteitaan sekä kantaa vastuuta teoistaan ja niiden seurauksista. Asiantuntija on ajatteleva, ennakoiva, tunteva, osallistuva ja aktiivinen toimija, joka vaikuttaa uraansa, työhönsä ja työidentiteettiinsä.

Toimijuus voi ilmetä joko uudistavana tai vastustavana toimintana. Uudistava toimijuus näkyy työssä erilaisena vaikuttamisena, päätöksentekoon osallistumisena, mielipiteen ilmaisuna, aktiivisena osallistumisena työpaikan sosiaalisiin suhteisiin sekä kehittämisenä ja uudistamisena. Vastustava toimijuus voi ilmetä vastustamisena, tekemättä jättämisenä ja vastakkaisiin tavoitteisiin pyrkimisenä.

Henkilön ammatillinen identiteetti (esim. arvot, tavoitteet ja eettiset sitoumukset) ohjaa vahvasti sitä, millaista toimijuutta hän toteuttaa työssään. Ammatillinen osaaminen, kokemus ja yksilöllinen työhistoria muovaavat toimijuuden tapoja ja sitä, mihin suuntaan henkilö on valmis vaikuttamaan. Lisäksi toimijuus rakentuu menneisyyden ja elettyjen kokemusten varaan, jotka muodostavat jatkuvan henkilökohtaisen perustan työssä toimimiselle. Kaiken tämän kautta asiantuntijalle syntyy sisäisiä ajattelumalleja, jotka vaikuttavat toimijuuden ilmentymiseen arjessa.

Nämä ajattelumallit vaikuttavat siihen, millaisia mahdollisuuksia tai uhkia työssä nähdään. Tässäkin kohdin tarvitaan itsereflektiota, jotta asiantuntija tulisi tietoiseksi oman ajattelunsa taustaoletuksista. Vasta silloin hän voi nähdä, missä kohdin hänen omat ajattelumallinsa avaavat tilaa toimijuudelle ja missä kohdin ne huomaamatta kaventavat sitä.

Toimijuus ei ole pelkästään yksilön asia eikä se tarkoita kokonaisvaltaista vastuuta ja valtaa. Toimijuuttamme rajoittaa aina ympäristö: kulttuuri, normit, yhteisön odotukset, olosuhteet ja käytännön rakenteet. Työorganisaatoissa toimijuutta rajoittavat organisaation perustehtävä, tarkoitus sekä johtamis- ja toimintakulttuuri. Myös työyhteisöissä pitää miettiä sitä, mitkä käytänteet mahdollistavat toimijuutta tai ehkäisevät sitä.

Ammatillinen toimijuus vaikuttaa, miten ihmiset mieltävät mahdollisuutensa oppimiseen ja mielekkäiden työkäytänteiden luomiseen sekä siihen, miten oppimiseen ja työhön sitoudutaan. Toimijuus on siten edellytys asiantuntijaksi kehittymiselle, sillä aktiivinen vaikuttaminen, kokeilu ja tiedonhankinta ovat asiantuntijatyön perusprosesseja.

Asiantuntijuus kehittyy harjoittelun kautta

Asiantuntijaksi kehittyminen edellyttää harjoitusta. Harjoitteleminen aiheuttaa muutoksia aivoissa. Aloittelijoiden ja asiantuntijoiden aivotoiminta on erilaista. Asiantuntijoiden tietorakenteet aivoissa ovat laajoja ja hyvin organisointuneita, mikä mahdollistaa nopeasti erottaa olennaiset tekijät epäolennaisista. Aloittelijan tietorakenteen ovat puolestaan hajanaisempia ja irrallisia tiedonpalasia. Tietorakenteiden muodostuminen vaatii aikaa ja harjoittelua.

Harjoittelun laadulla on merkitystä, kuinka tehokkaasti tietorakenteet kehittyvät. Alle on listattu sellaisia harjoittelun piirteitä, jotka tukevat asiantuntijuuden syventymistä.

• Toistuva harjoittelu. Mahdollisuus suorittaa sama tehtävä tai samanlainen päätös toistuvasti. Toisto auttaa kehittämään tehtävän vaatimia taitoja.

• Suora palaute suorituksista. Palaute mahdollistaa strategioiden korjaamisen tai muokkaamisen tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi. Ilman palautetta yksilö ei pysty arvioimaan suorituksensa riittävyyttä. Asiantuntijaksi kehittyminen myös edellyttää palautteen omatoimista hankkimista eri lähteistä.

• Altistuminen vaihteleville ja erilaisille harjoitteluolosuhteille. Eri olosuhteet auttavat yksilöä oppimaan, miten ajattelua ja toimintaa mukautetaan tavoitteen saavuttamiseksi.

• Käytetty aika harjoitteluun. Oppiminen kehittyy, kun käyttää aikaa tehtävään liittyvien taitojen harjoitteluun ja pohtii omaa toimintatapaansa. Tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi taitavat terapeutit käyttävät enemmän aikaa potilastallenteiden läpikäymiseen.

Asiantuntijuuden kehittymisen tasot

Oman asiantuntijuutensa tasoa voi arvioida Dreyfusin & Dreyfysin (2005) luokittelun mukaan.

• Aloittelija (Novice). Aloittelijat turvautuvat vahvasti sääntöihin ja vaihe vaiheelta eteneviin ohjeisiin. Heidän suorituksensa on yleensä hidasta, kömpelöä ja vaatii tietoista ponnistelua. Aloittelijat kamppailevat mukautumisen kanssa silloin, kun tilanteet eivät vastaa ohjeita.

• Edistynyt aloittelija (Advanced beginner). Kokemuksen myötä oppija alkaa huomata tilannesidonnaisia piirteitä eli asioita, joita ei voi määritellä täsmällisiksi säännöiksi. Suoritus on edelleen analysoivaa, mutta realistisemmin tilanteisiin sidottua.

• Osaaja (Competent). Osaajat osoittavat parempaa koordinointia ja ennakointia, mutta saattavat pitää jäykästi kiinni valitsemistaan näkökulmista, vaikka olosuhteet muuttuisivat. Kehittyäkseen heidän on otettava enemmän riskejä luopumalla säännöistä ja menettelytavoista ja alkamalla luottaa kehittyvään intuitioonsa. Osaaja kohtaa valtavan määrän tilanteita, jotka eroavat toisistaan hienovaraisilla tavoilla. Kukaan ei voi valmistella oppijalle luetteloa mahdollisista tilanteista ja siitä, mitä kussakin tilanteessa tulisi tehdä tai mihin kiinnittää huomiota. Siksi osaajaan täytyy jokaisessa tilanteessa itse päättää, mikä suunnitelma tai näkökulma tulisi valita, ilman varmuutta siitä, osoittautuuko se oikeaksi. Tämän epävarmuuden vuoksi tilanteista selviytyminen muuttuu pelottavaksi ja uuvuttavaksi.

• Taitava toimija (Proficient). Toiminta muuttuu helpommaksi ja vähemmän kuormittavaksi, kun taitava toimija yksinkertaisesti näkee, mitä täytyy tehdä. Taitava toimija näkee tilanteen kokonaisuutena ja havaitsee välittömästi, mikä on tärkeää ja mihin kannattaa pyrkiä. Hän ei kuitenkaan vielä reagoi täysin intuitiivisesti, vaan joutuu edelleen tekemään harkittuja valintoja toimintatavoista. Tilanteen tavoite on selvä, mutta keinot vaativat pohdintaa. Asiantuntijaksi kehittyminen edellyttää, että ihminen uskaltaa päästää irti säännöistä ja ohjeista ja kerää yhä enemmän kokemusta, jonka kautta oppii, mitkä intuitiiviset näkökulmat toimivat erilaisissa tilanteissa.

• Asiantuntija (Expert). Asiantuntija ei näe pelkästään, mitä pitää tehdä, vaan myös heti, miten se kannattaa tehdä. Häntä erottaa taitavasta toimijasta kyky tehdä hienovaraisia eroja tilanteiden välillä. Laajan ja monipuolisen kokemuksen myötä asiantuntija oppii jakamaan näennäisesti samankaltaiset tilanteet alaluokkiin, joista jokainen vaatii omanlaistaan toimintaa. Tämä mahdollistaa välittömän, intuitiivisen reagoinnin, joka on asiantuntijuuden ydin.

Jaottelu on hyvä yksinkertaistus, jonka kautta voi arvioida omaa asiantuntijuuttaan, mutta siihen liittyy myös rajoituksia. Asiantuntijuus ei aina ehkä kehity lineaarisesti vaiheesta toiseen, vaan oppiminen etenee monisuuntaisesti. Jaottelu korostaa myös intuition kasvua, vaikka monilla aloilla myös analyyttinen ajattelu ja eksplisiittinen tieto ovat keskeisiä osaamisen lähteitä. Siksi jaottelua voi hyödyntää ennemminkin suuntaa antavana karttana kuin tarkkana mittarina omalle kehitykselle.

Joustava ja tutkiva asiantuntijuus

Asiantuntijuuteen sisältyy olennaisesti myös omaan asiantuntijuuteen luottaminen. Jos itseluottamusta ei ole tarpeeksi, aiheuttaa se turvattomuuden tunnetta ja viivyttelykäyttäytymistä eli prokrastinaatiota päätöksenteossa. Liika itseluottamus voi puolestaan aiheuttaa sen, että yliarvioidaan omaa tietämystä eikä etsitä tarpeeksi lisätietoa. Tähän auttaa tutkiva ja joustava asiantuntijuus.

Tutkiva asiantuntijuus tarkoittaa kykyä havaita, mitä ongelmassa on olennaista, ja etsiä uutta ja myös omaa ajattelua haastavaa tietoa. Se näkyy haluna tarkastella asioita eri näkökulmista ja päivittää omia käsityksiään, kun saa lisää tietoa.

Joustava asiantuntijuus puolestaan tarkoittaa kykyä ratkaista uusia ja muuttuvia ongelmia, joita ei voi hoitaa vanhoilla taidoilla. Siihen kuuluu kokeileminen, vaihtoehtojen etsiminen ja uuden tiedon liittäminen omaan osaamiseen, kun tilanne sitä vaatii.

Kumpikin ovat tärkeitä taitoja työelämän muutoksen keskellä ja oman asiantuntijuuden ylläpitämisessä. Joustava ja tutkiva asiantuntijuus vahvistuvat, kun niitä käyttää. Uusi tieto, kokeileminen ja erilaisten näkökulmien etsiminen laajentavat osaamista luonnollisesti eteenpäin.

Asiantuntijuus ja toimijuus kehittyvät ajan myötä, kokemusten, harjoittelun ja itsereflektion kautta. Muuttuvassa työelämässä olennaista on kyky tarkastella omia ajattelumallejaan ja oppia sekä tekemällä että pysähtymällä ymmärtämään omaa toimintaansa.

Lähteet:

Collin, K., Auvinen, T., Herranen, S., Paloniemi, S., Riivari, E., Sintonen, T., & Lemmetty, S. (2017). Johtajuutta vai johtamattomuutta?: Johtamisen merkitys luovuudelle informaatioteknologian organisaatioissa.

Dreyfus, Hubert L., and Stuart E. Dreyfus. ”Peripheral vision: Expertise in real world contexts.” Organization studies 26.5 (2005): 779-792.

Eteläpelto Anneli (2007). Työidentiteett ja subjektius rakenteiden ja toimijuuden ristiaallokossa. Teoksessa: Työ, identiteetti ja oppiminen. WSOY

Hakkarainen, K., Lallimo, J., & Toikka, S. (2012). Kollektiivinen asiantuntijuus ja jaetut tietokäytännöt. Aikuiskasvatus, 32(4), 246-256.

Heilmann, P. (2022). Asiantuntijuuden käsite ja osa-alueet. Hallinnon tutkimus, 41(4), 278-292.

Isopahkala-Bouret, U. (2008). Asiantuntijuus kokemuksena. Aikuiskasvatus, 28(2), 84-93.

Mahlakaarto, S. (2016). Persoona työssä. Työidentiteettitaitoja työntekijöille ja esimiehille.

Paloniemi, S., Rasku-Puttonen, H., Tynjälä, P. (2010). Asiantuntijuudesta identiteettiin  Anneli Eteläpellon tutkimuspolkuja. Teoksessa: Collin, K., Paloniemi, S., Rasku-Puttonen, Hl, Tynjälä, P. Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. WSOYpro

Parviainen, J. (2006). Kollektiivinen tiedonrakentaminen asiantuntijatyössä. Teoksessa: Paviainen, J. toim.). Kollektiivinen asiantuntijuus. Tampereen yliopistopaino Oy.

Rossi, M., Vähäsantanen, K., & Pyykkönen, S. (2025). Työhyvinvointitoimijuus esihenkilötyössä: tarinoita uuden toimijuuskäsitteen taustalle. Aikuiskasvatus, (1).

Rousseau, D. M., & Stouten, J. (2025). Experts and expertise in organizations: An integrative review on individual expertise. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior, 12(2025), 159-184.

Ruohotie, P. (2005). Metakognitiiviset taidot ja käsitteellinen oppiminen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 7(1), 4-11.

Tynjälä, P. (1999). Konstruktiivinen oppimiskäsitys ja asiantuntijuuden edellytysten rakentaminen koulutuksessa. Teoksessa: Eteläpelto, Tynäjälä: Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. WSOY

Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Hökkä, P., Vasama T. (2022). Tunteet ja työssä oppiminen – Rohkeus, turvallisuus, epävarmuus ja häpeä. Teoksessa: Lemmetty, S., Collin, K. (toim.) Jatkuva oppiminen ja aikuspedagogiikka työssä.