Väitöskirjatutkimus itsemyötätunnosta ja työhyvinvoinnista etenee

Miksi aihe on tärkeä?

Arpeetin yrittäjä tekee väitöskirjaa itsemyötätunnon yhteydestä työuupumukseen ja työn imuun. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Työterveyslaitoksen tuoreen katsauksen (Ranki, 2023) mukaan hyvinvointi ja tuottavuus liittyvät kiinteästi toisiinsa. Haasteena Suomessa on työväestön ikääntyminen ja työikäisten määrän väheneminen (Ranki, 2023). Samaan aikaan Kelan selvityksen mukaan mielenterveyshäiriöihin perustuvat sairauspäivärahat ovat jälleen kasvussa (Blomgren, Perhoniemi, 2022). Lisäksi Työterveyslaitoksen seurantatutkimuksen mukaan työhyvinvoinnin ja työkyvyn kokemus on suomalaisilla työikäisillä edelleen laskusuunnassa (Kaltiainen, Hakanen, 2023). Nyt onkin erittäin ajankohtaista ja tärkeää löytää uusia keinoja työikäisten työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja tätä kautta työurien jatkuvuuden turvaamiseen. Tämä tutkimus vastaa tähän haasteeseen.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten itsemyötätunto vaikuttavaa työhyvinvointiin, jota voidaan tarkastella työuupumuksen ja työn imun näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksen toisessa vaiheessa kehitetään uudenlainen helposti saavutettavissa oleva valmennus, joka kehittää itsemyötätuntoa ja työhyvinvointia.

Aineisto

Aineistona tutkimuksessa käytetään ammatillisen koulutuksen opettajia. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen kvantitatiiviseen kyselyyn vastasi 900 ja laadulliseen kysymykseen 600 ammatillisen koulutuksen opettajaa 24 organisaatiosta. Toisen vaiheen jatkotutkimukseen ilmoittautui halukkaaksi yli 200 opettajaa. Voidaan olettaa vastaajienkin pitäneen aihetta erittäin tärkeänä, koska osallistumisaktiivisuus on näin suuri.

Opettajien työn on havaittu kuuluvan myös Suomessa sellaisten ammattien joukkoon, joissa koetaan eniten stressiä (Johnson, et al., 2005; Kauppinen, et al., 2013). Lisäksi ammatillisen koulutuksen opettajien työhön on liittynyt viime vuosina mittavia muutoksia: ammatillisen koulutuksen reformi ja oppivelvollisuusiän nostaminen (Opetusalan Ammatti-järjestö OAJ, 2019). Ammatillisen koulutuksen opettajat ovatkin tutkimusjoukkona on hyvä ryhmä, kun halutaan tutkia työhyvinvointia ympäristössä, johon sisältyy paljon stressin kokemista ja muutoksia.

Teoreettinen tausta

Viitekehyksenä tutkimuksessa käytetään työn vaatimukset ja voimavara -mallia (JD-R -malli). Malli pyrkii selvittämään, miten erilaiset työn vaatimukset ja voimavarat vaikuttavat työuupumukseen ja työ imuun (Bakker, Dermerout, 2007). Tämän lisäksi erilaiset henkilökohtaiset voimavarat työntekijässä itsessään vaikuttavat sekä työuupumukseen ja työn imuun (Xanthopoulou, et al., 2007; Xanthopoulou, et al., 2009). Henkilökohtaiset voimavarat voivat vaikuttaa myös siihen, miten erilaiset työn vaatimukset ja voimavarat koetaan ja tulkitaan (Nicuță, Diaconu-Gherasim, Constantin, 2022).  Alla näkyvässä kuvassa on kuvattu tarkemmin tutkimuskysymyksiä.

JD-R-mallia on tutkittu viimeisen vuosikymmenen aikana runsaasti niin Suomessa kuin muuallakin (Lesener, Gusy, Wolter, 2017). Itsemyötätunnon roolia henkilökohtaisena resurssina mallissa ei ole kuitenkaan tutkittu vielä riittävästi, vaikka tutkimusnäyttö itsemyötätunnon suotuisista vaikutuksista hyvinvointiin on vahvaa. Itsemyötätunto tuottaa joustavia sopeutumiskeinoja psykologisiin ja fysiologisiin stressireaktioihin (Luo, Qiao, Che, 2018; Svendsen, Osnes, Binder et al., 2016; Arch, Brown, Dean, et al. 2014) ja on tutkimuskatsauksen mukaan yhteydessä korkeampaan resilienssiin työssä (Lefebvre, Montani, Courcy, 2020). Myös pitkittäistutkimuksissa on löydetty yhteys korkeamman itsemyötätunnon ja alhaisemman koetun stressitason välillä (Krieger, Hermann, Zimmermann, Holtforth, 2015; Stutts, Leary, Zeveney, Hufnagle, 2018).

JD-R-mallissa työhyvinvointi rakentuu työn vaatimusten ja voimavarojen sekä henkilökohtaisten voimavarojen kautta vaikuttaen myös työssä suoriutumiseen (Bakker, Dermerout, 2007). Korkeammat työn vaatimukset ja vähäiset työn voimavarat ovat yhteydessä korkeampaan työuupumukseen (uupumisprosessi) ja korkeammat työn voimavarat ovat yhteydessä korkeampaan työn imuun (motivaatioprosessi) (Schaufeli, 2017). Työn vaatimuksia ovat kaikki työhön liittyvät tekijät, jotka aiheuttavat fyysistä ja psyykkistä kuormitusta (Demerouti et al., 2001). Tyypillisiä vaatimuksia ovat työmäärä, fyysinen tai emotionaalinen kuormitus ja erilaiset työn tekemistä haittaavat estevaatimukset. Työn voimavaroja ovat puolestaan kaikki sellaiset työhön liittyvät tekijät, jotka edesauttavat tavoitteisiin pääsyä, heikentävät työn vaatimusten kuormittavaa vaikutusta ja stimuloivat henkilökohtaista kasvua kehittymistä (Demerouti et al., 2001). Tyypillisiä voimavaroja työssä voivat olla työyhteisön tuki, autonomisuus ja hyvät kehittymismahdollisuudet.

Henkilökohtaisina voimavaroina JD-R -mallissa on erityisesti tutkittu minäpystyvyyden, optimistisuuden ja itsetunnon vaikutusta työn imuun (Bakker, van Woerkom, 2017; Airila, et al., 2014). Myös itsemyötätunto on yhteydessä näihin henkilökohtaisiin voimavaroihin. Korkeamman itsemyötätunnon on havaittu olevan yhteydessä korkeampaan optimisuuteen (Neff, Rude, Kirkpatrick, 2006) ja meta-analyysin mukaan korkeampaan minäpystyvyyteen (Liao, Stead, Liao, 2021). Lisäksi itsemyötätunnon on havaittu tuottavan vakaampaa ja realistisempaa itsearvostusta kuin itsetunnon (Neff, Vonk, 2009) ja olevan yhteydessä korkeampaan sisäiseen motivaatioon (Kotera, et al., 2021a, Kotera, et al., 2021b). Tämänkin perusteella voisi olettaa, että itsemyötätunto voi olla merkittävä henkilökohtainen voimavara työhyvinvoinnin ylläpitämisessä.

On myös teorisoitu, että itsesäätelyyn liittyvät henkilökohtaiset voimavarat voivat vaikuttaa uupumisprosessiin (Bakker, Vries, 2021). Itsemyötätunto on tunteiden säätelyn keino, jonka avulla voidaan ottaa hyväksyvä ja arvostelematon suhtautumistapa omaan kärsimykseen (Neff, 2003). Aiemman tutkimusnäytön valossa itsemyötätunto voisi toimia henkilökohtaisena resurssina JD-R-mallissa. Alustavaa tutkimusnäyttöä on siitä, että itsemyötätunto vaikuttaa JD-R-mallissa suoraan sekä uupumisprosessiin että suoraan tai välillisesti motivaatioprosessiin (Babenko, et al., 2019; Solms, et al., 2019; Willems, et al., 2021). Itsemyötätunnon ja JD-R -mallin uupumis- ja motivaatiopolkujen osalta tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimuksia sekä poikittais- että interventiotutkimusten muodossa. Lisäksi on tutkittava erilaisia tilastollisia yhteyksiä, joiden kautta itsemyötätunto voi vaikuttaa uupumis- ja motivaatiopolkuihin. Tämä tutkimus vastaa tähän haasteeseen.

Tutkimuksen merkitys

Tutkimus antaa lisätietoa, millaisten mekanismien kautta itsemyötätunto vaikuttaa työuupumukseen ja työn imuun. Näiden tutkimustulosten pohjalta suunnitellaan uudenlainen helposti saavutettavissa oleva ja houkutteleva interventio työyhteisöille. Yleisten mindfulness-pohjaisten itsemyötätuntointerventioiden ongelma on se, että ne ovat aikaa vieviä ja vaativat esimerkiksi päivittäistä meditointia vähintään 40 minuuttia. Tällaiseen harjoitteluun sitoutuminen voi olla haastavaa eikä meditointi välttämättä sovi kaikille (Bojic, Becerra, 2017). Tämän vuoksi työpaikoille on hyvä kehittää vähemmän aikaa vieviä, mutta silti tehokkaita ja motivoivia interventioita (Hyland, Lee, Mills, 2015). Tutkimusnäyttöä on jo olemassa räätälöidyistä interventioista, joissa päivittäisen harjoittelun määrä on lyhyempi ja harjoittelu on muutakin kuin meditointia (Klatt, Steinberg, Duchemin, 2015; de Carvalho, et al., 2021). Tämä tutkimus tuottaa aiheesta lisää tarvittavaa tutkimusnäyttöä. Lisäksi tarvitaan tutkimustietoa juuri työkontekstiin suunnatusta itsemyötätunto-interventioista.

Elämme keskellä työelämän muutosta. Työhön vaikuttaa paljon oman vaikutuspiirin ulkopuolella olevia tekijöitä. Tällöin on tärkeää pohtia, miten työhyvinvointi ja innostus työhön voidaan säilyttää parhaiten. Työhyvinvointi ja motivaatio rakentuvat työhön ja työympäristöön liittyvien ominaispiirteiden ja yksilön taitojen yhteissummana. Henkilökohtaiset ajattelumallit ja itsesäätelytaidot ovat kuitenkin nopein keino hallita omaa stressiä ja motivaatiota. Siksi itsemyötätunnon kaltaisten kehitettävissä olevien henkilökohtaisten taitojen tutkiminen ja uudenlaisten valmennusohjelmien kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta hyvinvointi ja tuottavuus työelämässä voidaan säilyttää.

Tutkimuksen jatkuminen

Tutkimus jatkuu kesän ja syksyn aikana ensimmäisen vaiheen aineiston analyysillä. Vaikka itsemyötätunnon rooli työhyvinvoinnin edistäjä näyttää teoriassa hyvältä, ei mikään ole tutkimuksessa itsestään selvää. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tuloksia.

Lähdeluettelo

Airila, A., Hakanen, J. J., Schaufeli, W. B., Luukkonen, R., Punakallio, A. & Lusa, S. (2014). Are job and personal resources associated with work ability 10 years later? The mediating role of work engagement. Work and stress, 28(1), 87-105. https://doi.org/10.1080/02678373.2013.872208

Arch, J. J., Brown, K. W., Dean, D. J., Landy, L. N., Brown, K. D. & Laudenslager, M. L. (2014). Self-compassion training modulates alpha-amylase, heart rate variability, and subjective responses to social evaluative threat in women. Psychoneuroendocrinology, 42, pp. 49-58. doi:10.1016/j.psyneuen.2013.12.018

Babenko, O., Mosewich, A. D., Lee, A. & Koppula, S. (2019). Association of Physicians’ Self-Compassion with Work Engagement, Exhaustion, and Professional Life Satisfaction. Medical sciences (Basel), 7(2), 29. https://doi.org/10.3390/medsci7020029

Bakker, A. B. & Demerouti, E. (2007). The Job Demands-Resources model: State of the art. Journal of managerial psychology, 22(3), 309-328. https://doi.org/10.1108/02683940710733115

Bakker, A. B. & de Vries, J. D. (2021). Job Demands-Resources theory and self-regulation: New explanations and remedies for job burnout. Anxiety, stress, and coping, 34(1), 1-21. https://doi.org/10.1080/10615806.2020.1797695

Bakker, A. B. & van Woerkom, M. (2017). Flow at Work: A Self-Determination Perspective. Occupational Health Science, 1(1), 47-65. https://doi.org/10.1007/s41542-017-0003-3

Blomgren, J. & Perhoniemi, R. (2022). Mielenterveyden häiriöihin perustuvien

sairauspäivärahapäivien määrä kasvaa taas. Kela. Mielenterveyden häiriöihin perustuvien sairaus-päivärahapäivien määrä kasvaa taas – Tutkimusblogi (kela.fi)

Bojic, S. & Becerra, R. (2017). Mindfulness-Based Treatment for Bipolar Disorder: A Systematic Review of the Literature. Europe’s journal of psychology, 13(3), 573-598. https://doi.org/10.5964/ejop.v13i3.1138

de Carvalho, J. S., Oliveira, S., Roberto, M. S., Gonçalves, C., Bárbara, J. M., de Castro, A. F., . . . Marques-Pinto, A. (2021). Effects of a Mindfulness-Based Intervention for Teachers: A Study on Teacher and Student Outcomes. Mindfulness, 12(7), 1719-1732. https://doi.org/10.1007/s12671-021-01635-3

Hyland, P. K., Lee, R. A. & Mills, M. J. (2015). Mindfulness at Work: A New Approach to Improving Individual and Organizational Performance. Industrial and organizational psychology, 8(4), 576-602. https://doi.org/10.1017/iop.2015.41

Johnson, S., Cooper, C., Cartwright, S., Donald, I., Taylor, P., & Millet, C. (2005). The experience of work‐related stress across occupations. Journal of managerial psychology, 20(2), 178-187.

Kaltiainen, J., Hakanen, J. (2023). Työhyvinvoinnin heikentymistä ei ole saatu pysäytettyä. Hanketiedote Miten Suomi voi -seurantatutkimuksesta. https://www.ttl.fi/ajankohtaista/tiedote/tyohyvinvoinnin-heikentymista-ei-ole-saatu-pysaytettya 22.5.2023

Kauppinen, T., Mattila-Holappa, P., Perkiö-Mäkelä, M., Saalo, A., Toikkanen, J.,Tuomivaara, S., Uuksulainen, S., Viluksela, M.,Virtanen, S., (2013). Työ ja terveys Suomessa 2012. Työterveyslaitos.

Klatt, M., Steinberg, B. & Duchemin, A. (2015). Mindfulness in Motion (MIM): An Onsite Mindfulness Based Intervention (MBI) for Chronically High Stress Work Environments to Increase Resiliency and Work Engagement. Journal of visualized experiments : JoVE, 101, e52359. https://doi.org/10.3791/52359

Kotera, Y., Cockerill, V., Chircop, J., Kaluzeviciute, G. & Dyson, S. (2021a). Predicting self-compassion in UK nursing students: Relationships with resilience, engagement, motivation, and mental wellbeing. Nurse education in practice, 51, 102989. https://doi.org/10.1016/j.nepr.2021.102989

Kotera, Y., Tsuda-McCaie, F., Edwards, A., Bhandari, D. & Maughan, G. (2021b). Self-Compassion in Irish Social Work Students: Relationships between Resilience, Engagement and Motivation. International journal of environmental research and public health, 18(15), 8187. https://doi.org/10.3390/ijerph18158187

Krieger, T., Hermann, H., Zimmermann, J. & Grosse Holtforth, M. (2015). Associations of self-compassion and global self-esteem with positive and negative affect and stress re-activity in daily life: Findings from a smart phone study. Personality and Individual Dif-ferences, 87(C), pp. 288-292. doi:10.1016/j.paid.2015.08.009

Lefebvre, J., Montani, F. & Courcy, F. (2020). Self-Compassion and Resilience at Work: A Practice-Oriented Review. Advances in developing human resources, 22(4), 437-452. https://doi.org/10.1177/1523422320949145

Lesener, T., Gusy, B. & Wolter, C. (2019). The job demands-resources model: A meta-analytic review of longitudinal studies. Work and stress, 33(1), 76-103. https://doi.org/10.1080/02678373.2018.1529065

Liao, K. Y., Stead, G. B. & Liao, C. (2021). A Meta-Analysis of the Relation Between Self-Compassion and Self-Efficacy. Mindfulness, 12(8), 1878-1891. https://doi.org/10.1007/s12671-021-01626-4

Luo, X., Qiao, L., & Che, X. (2018). Self-compassion modulates heart rate variability and negative affect to experimentally induced stress. Mindfulness, 9(5), 1522-1528. doi:10.1007/s12671-018-0900-9

Neff, K. (2003). Self-compassion: An alternative conceptualization of a healthy attitude toward oneself. Self and Identity, 2(2), 85-101. Retrieved from https://oula.finna.fi/PrimoRecord/pci.tayfranc10.1080%2F15298860309032

Neff, K. D., Rude, S. S. & Kirkpatrick, K. L. (2007). An examination of self-compassion in relati-on to positive psychological functioning and personality traits. Journal of research in personality, 41(4), 908-916. https://doi.org/10.1016/j.jrp.2006.08.002

Nicuță, E. G., Diaconu-Gherasim, L. R., & Constantin, T. (2022). How trait gratitude rela-tes to teachers’ burnout and work engagement: Job demands and resources as me-diators. Current psychology (New Brunswick, N.J.), 1-10. https://doi.org/10.1007/s12144-022-04086-8

Neff, K. D. & Vonk, R. (2009). Self-Compassion Versus Global Self-Esteem: Two Different Ways of Relating to Oneself. Journal of personality, 77(1), 23-50. https://doi.org/10.1111/j.1467-6494.2008.00537.x

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ (2019) Uudistus ilman resursseja. Selvitys opettajien kokemuksista ammatillisen reformin jälkeen. file:///C:/Users/merja.DESKTOP-8TNEADU.000/Documents/V%C3%A4ikk%C3%A4ri/Ty%C3%B6nimu/uudistus-ilman-resursseja.pdf 2.1.2023

Ranki, S. (2023). HELP-katsaus: Työelämän muutosnäkymät. Työterveyslaitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/145859 20.1.2023

Schaufeli, W. B. (2017). Applying the Job Demands-Resources model: A ‘how to’ guide to measuring and tackling work engagement and burnout. Organizational dynamics, 46(2), 120.

Schaufeli, W. B., & Taris, T. W. (2014). A critical review of the job demands-resources model: Implications for improving work and health. In G. F. Bauer & O. Hämmig (Eds.), Bridging occupational, organizational and public health: A transdisciplinary approach (pp. 43–68). Springer Science + Business Media. https://doi.org/10.1007/978-94-007-5640-3_4

Solms, L., van Vianen, A. E. M., Theeboom, T., Koen, J., de Pagter, A. P. J. & de Hoog, M. (2019). Keep the fire burning: A survey study on the role of personal resources for work engagement and burnout in medical residents and specialists in the Netherlands. BMJ open, 9(11), e031053. https://doi.org/10.1136/bmjopen-2019-031053

Stutts, L. A., Leary, M. R., Zeveney, A. S. & Hufnagle, A. S. (2018). A longitudinal analysis of the relationship between self-compassion and the psychological effects of perceived stress. Self and Identity: New Frontiers in Self-Compassion Research, 17(6), pp. 609-626. doi:10.1080/15298868.2017.1422537

Svendsen, J., Osnes, B., Binder, P., Dundas, I., Visted, E., Nordby, H., Sørensen, L. (2016). Trait Self-Compassion Reflects Emotional Flexibility Through an Association with High Vagally Mediated Heart Rate Variability. Mindfulness, 7(5), pp. 1103-1113. doi:10.1007/s12671-016-0549-1

Willems, R., ssaert, C., Klooster, P. t., Miedema, H. & Bohlmeijer, E. (2021). The Role of Self-Compassion in the Job Demands-Resources Model, an Explorative Study among Crisis Line Volunteers. International journal of environmental research and public health, 18(18), 9651. https://doi.org/10.3390/ijerph18189651

Xanthopoulou, D., Bakker, A. B., Demerouti, E. & Schaufeli, W. B. (2007). The Role of Personal Resources in the Job Demands-Resources Model. International journal of stress management, 14(2), 121-141. https://doi.org/10.1037/1072-5245.14.2.121

Xanthopoulou, D., Bakker, A. B., Demerouti, E. & Schaufeli, W. B. (2009). Reciprocal relationships between job resources, personal resources, and work engagement. Journal of vocational behavior, 74(3), 235-244. https://doi.org/10.1016/j.jvb.2008.11.003