Työuupumuksen teoriaa

Julkaistu 1.12.2022

Työuupumukseen liittyy fyysinen, emotionaalinen tai kognitiivinen väsymys tai useampia näistä. Riippuu työn luonteesta, millaiset tekijät kuormittava. Kaikkeen työhön liittyy kuormittavuutta. Myös meillä itsellämme voi olla kuormittavia tapoja tai ajatusmalleja. Erilaiset voimavarat itsessämme tai itse työssä kuitenkin vähentävät kuormittavuuden vaikutusta. Kuormittavuus voidaan kokea myös haasteellisuutena. Jos samanaikaisesti omaa henkilökohtaisia voimavaroja kuten itsemyötätunto, stressinhallintaidot, minäpystyvyys ja työhönkin liittyy paljon voimavaroja kuten esihenkilön ja työyhteisön tuki, kehittymismahdollisuudet ja itsenäisyys, seuraakin yhtälöstä työn imua. Lue työn imusta lisää aiemmasta blogistani: https://www.arpeeti.fi/miten-tyon-imua-syntyy/ Työuupumus syntyy, kun kuormittavuus on jatkunut pitkään, voimakkaana ja intensiivisisesti sekä meillä on samanaikaisesti vain vähän voimavaroja työssämme tai itsessämme. Kuormitustekijät ovat haitallisia etenkin silloin, kun ne eivät käännyt haasteista, vaan enemmänkin estävät työn tekemistä. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi byrokratia, toimimattomat käytännöt, ristiriidat ja epäselvyydet tehtäväjaossa.

Työuupumus näkyy myös negatiivisina asenteina työtä kohtaan. Tällaisia asenteita voivat olla itsensä etäännyttäminen työstä, välinpitämättömyys ja kyynistyminen työtä kohtaan. Työn voimavarat vähentävät etääntymistä ja kyynistymistä työhön. Kun voimavaroja on vähän saatavilla ja työn kuormittavuus on korkealla tasolla, on yksikön kannalta järkevää suojata itseään energian ehtymiseltä ja etääntyä työstä henkisesti. Työ koetaan stressaavina silloin, kun omat energiavarat ovat ehtyneet tai niitä uhkaa ehtyminen. Tilanteet koetaan stressaavina myös silloin, kun uusien työn voimavarojen hankkiminen ei onnistu. Lieventääkseen energian vähenemistä yksilön on järkevää yrittää etäännyttämällä itsensä työstään ja vähentää ponnistelua. Onkin väitetty, että työuupumus vaikuttaa suoriutumiseen etääntymisen ja kyynistymisen kautta enemmänkin kuin varsinaisen kuormittumisen kautta.

Työn voimavarojen puute lisää negatiivisia asenteita työtä kohtaan ja työn kuormitustekijät pitävät stressireaktioita yllä. Stressitilassa ollessaan yksilön pitää tasapainoilla kilpailevien tavoitteiden välillä: yrittääkö saavuttaa tavoitteet vai pitäisikö suojella omia voimavarojaan ponnistelemalla vähemmän. Kun tavoitteiden saavuttamista haittaavat työn vaatimukset lisääntyvät, täytyy ponnistella enemmän. Ylimääräinen ponnistelu aiheuttaa uutta fysiologista ja psyykkistä kuormitusta. Se lisää esimerkiksi sympaattisen hermoston aktivaatiota, joka kuormittaa sekä mieltä että kehoa. Tähän perustuu se, että krooninen stressi on uhka myös terveydelle. Stressitilassa tietyt järjestelmämme kuten sydän- ja verisuonielimistö käyvät ylikierroksilla ja toiset kuten vastustuskyky toimivat alikierroksilla.

Stressaavissa tilanteissa huomiomme kiinnittyy uhkaavaan vaaraan. Tämä on aivojemme luontainen evoluutiossa syntynyt taipumus. Se on ollut looginen taipumus, kun vaarat ovat olleet kivikaudella henkeä uhkaavia. Turhaan ei stressitilan toinen nimitys olekaan taistele ja pakene -reaktio. Stressitilassa huomio työssä kiinnittyy vain uhkiin hyvinvointiamme kohtaan ja niiltä suojautumiseen. Tällöin ohitamme ne keinot, joilla voisimme tilannetta parantaa. Syntyy menetysten kehä, josta on vaikeaa irrottautua. Kehästä meidät irrottaisi se, että keskittyisimme luomaan tai etsimään lisää voimavaroja työhömme. Syvenevässä stressitilassa emme tähän kuitenkin helposti itse kykene. Tällöin esimerkiksi työnohjauksesta voi olla apua voimavarojen löytämisessä. Tämä on yksi keskeinen työnohjauksen päämäärä. Lue lisää työnohjauksesta: https://www.arpeeti.fi/tyonohjaus/

Työuupumukseen liittyy myös kokemus oman suorituskyvyn alentumisesta. Tutkijat ovat eri mieltä, onko tämä työuupumuksen kolmas ominaispiirre vai seuraus työuupumuksesta. Työssä uupuneelle tällä ei taida olla merkitystä. Suorituskyvyn alentuminen näkyy epäpätevyyden tunteena, kokemuksena epäonnistumisesta ja tehottomuutena. Stressitilassa ongelmanratkaisukykymme, luovuutemme ja sosiaaliset taitomme ovat rajoittuneita. Stressitilassa saatamme siten luoda itse lisää kuormitustekijöitä työhömme esimerkiksi tekemällä virheitä ja aiheuttamalla ristiriitoja. Tämä syventää entisestään menetysten kehää ja vie kiihtyvää tahtia kohti työuupumusta.

Työuupumuksen ehkäisyssä on keskeistä huolehtia työn kuormitustekijöiden ja voimavaratekijöiden tasapainosta. Johdolla on tähän paljon vaikutusvaltaa, mutta usein konkreettinen tieto vaikuttavista tekijöistä löytyy henkilöstöltä. Yhtä tärkeää on myös huolehtia omista sisäisistä voimavaroista ja kehittää niitä. Tärkeää on myös tunnistaa itsessään toimimattomat ajatusmallit ja haitalliset arjen tottumukset. Työuupumusta ehkäistään sekä työhön liittyvien toimienpiteiden että yksilöön itseensä liittyvän kehittämisen kautta. Tässä voin toimia työyhteisöjen apuna. Lue lisää: https://www.arpeeti.fi/tyohyvinvointi/

Lähteet:

Bakker, A. B., Xanthopoulou, D., & Demerouti, E. (2022). How does chronic burnout affect dealing with weekly job demands? A test of central propositions in JD‐R and COR‐theories. Applied psychology. https://doi.org/10.1111/apps.12382

Bakker, A. B. & Demerouti, E. (2006). The Job Demands-Resources model: State of the art. Journal of managerial psychology, 22(3), 309-328. https://doi.org/10.1108/02683940710733115

Bakker, A. B., & Demerouti, E. (2017). Job demands–resources theory: Taking stock and looking forward. Journal of occupational health psychology, 22(3), 273-285. https://doi.org/10.1037/ocp0000056

Demerouti, E., Bakker, A. B., Peeters, M. C., & Breevaart, K. (2021). New directions in burnout research. European journal of work and organizational psychology, 30(5), 686-691. https://doi.org/10.1080/1359432X.2021.1979962

Hu, Q., Schaufeli, W., Taris, A., Taris, L., Schaufeli, L., & Psychology, W. a. O. P. O. H. (2017). How are changes in exposure to job demands and job resources related to burnout and engagement?: A longitudinal study among Chinese nurses and police officers. Stress and health, 33(5), 631-644. https://doi.org/10.1002/smi.2750

Merja Julkunen

Työelämän sujuvuus ja ihmisten hyvinvointi ovat lähellä sydäntäni. Hyvinvointi on perusta sille, että ihmiset jaksavat, viihtyvät ja kehittyvät työssään. Organisaatioiden prosessien selkeys ja toimivuus puolestaan vaikuttavat suunnattomasti työmotivaatioon ja toiminnan tuloksiin. Haluan olla kehittämissä työelämää ihmisten ja organisaatioiden hyväksi. Tähän työhön perspektiiviä tuo 25 vuoden mittainen työurani yksityis- ja julkissektorin esimies- ja kehittämistehtävissä. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri ja kasvatustieteiden maisteri kasvatuspsykologiasta. Jälkimmäiset opinnot olen erityisesti suunnannut työhyvinvoinnin ja johtamisen psykologiaan. Olen myös voimavarakeskeinen työnohjaaja, mindfulness tunnetaitovalmentaja ja teen väitöskirjaa työhyvinvoinnista.