Työssä tylsistyminen vaikuttaa hyvinvointiin
Työhyvinvoinnin tutkiminen on viime vuosina keskittynyt paljon työuupumukseen ja työn imuun. Kumpaakin ilmiöön liittyvät runsaat työn vaatimukset. Työuupumuksessa työn vaatimuksia on liikaa suhteessa voimavaroihin. Voimavaroja ovat kaikki ne tekijät työssä, työyhteisöstä tai henkilössä itsessään, jotka helpottavat tavoitteisiin pääsyä, motivoivat ja vähentävät työn vaatimusten vaikutusta. Työuupumuksen kohdalla voi kyse myös olla siitä, että työn vaatimukset ovat enemmän esteitä kuin innostavia haasteita. Työn imun kohdalla työn vaatimukset ovatkin enemmän haasteita, jotka voidaan ratkaista. Haasteiden kuormittavuutta tasapainottavat riittävät voimavarat. Työssä tylsistymisessä on puolestaan kyse siitä, ettei työssä ole tarpeeksi vaatimuksia eikä voimavaroja.
Työssä tylsistyminen on alhainen vireystila ja tyytymättömyyden tunne, joka johtuu liian vähäisistä virikkeistä. Työssä tylsistyminen voi olla seurausta monotonisesta ja toistuvasta työstä, johon ei liity paljon älyllisiä virikkeitä. Tylsistyä voi kuitenkin myös asiantuntijatyössä. Tylsistyminen liittyy myös vähäisiin työn voimavaroihin. Työ voi olla byrokraattista ja siihen voi liittyä paljon käyttäytymiseen liittyviä sääntöjä. Työssä ei myöskään pääse hyödyntämään omaa osaamistaan tarpeeksi. Johtotehtävissä olevat tuntevat työssä keskimääräistä vähemmän tylsistymistä. Nuoret ja miehet tuntevat puolestaan keskimääristä enemmän työssä tylsistymistä. Nämä tutkimushavainnot voivat liittyä juuri siihen, miten kokee voivansa hyödyntää omia taitojaan työssään.
Työn merkityksellisyyden tuntu on tärkeä tylsistymistä ehkäisevä ja sisäistä motivaatiota lisäävä tekijä. Vaikka tekeminen itsessään ei olisi kovin innostavaa, henkilö voi kokea sisäistä motivaatiota sen johdosta, että pääsee edistämään itselleen tärkeitä asioita. Tylsistyminen voi saada aikaan sen, että innostusta lähdetään hakemaan muista toiminnoista. Työssä tylsistymisen positiivisena seurauksena voikin olla, että se motivoi ihmistä etsimään merkityksellisyyttä ja tekemään muutoksia elämässään.
Pitkäkestoinen työssä tylsistyminen on yhteydessä stressiin, työuupumukseen, sairauspoissaoloihin, terveyteen ja tehottomuuteen työtehtävissä. Työssä tylsistymisessä koetaan tyytymättömyyttä työtä kohtaan, mikä vähentää myös organisaatioon sitoutumista. Tämä puolestaan lisää halua vaihtaa työpaikkaa. Työssä tylsistymisen negatiivisia seurauksia avaa alla näkyvä kuva, joka on muokattu Bakkerin ja Oerlemanssin (2011) ja Hakasen (2018) vastaavista. Työuupumus on erilainen tila kuin tylsistyminen, mutta tunneulottuvuuden ja vireyden näkökulmasta ne sijoittuvat samaan neljännekseen. Eri tehtävissä ja ajankohtina voi tilamme vaihdella stressaantuneisuuden, tylsistymisen, tyytyväisyyden ja työn imun välillä. Työhyvinvoinnin kannalta on merkitystä sillä, missä neljänneksissä vietämme eniten aikaa.
Työssä tylsistymisen vaikutuksia terveyteen on tutkittu suomalaistutkimuksessa sykevälivaihtelulla. Työuupumus ja työssä tylsistyminen ovat molemmat yhteydessä vähäisempään sykevälivaihteluun öisin. Tämä tarkoittaa, ettei autonominen hermoston rauhoittava osa eli parasympaattinen hermosto aktivoidu helposti levossa. Elimistö jää kuormitustilaan. Tällainen kuormitustila lisää esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Työssä tylsistyminen on epämiellyttävältä tuntuva tila, johon liittyy vähäinen vireys. Tylsistyneenä aika tuntuu kuluvan hitaasti. Tarkkaavaisuus harhailee helposti tehtävästä johonkin kiinnostavampaan. Motivaatiotaso on alhainen ja ihminen haluaa päästä tällaisesta tilanteesta pois. Työn imu on tylsistymiselle täysin vastakkainen tila. Se on miellyttävä ja hyvin aktivoitunut tila. Työn imusta huolimatta työssä voi toisinaan myös tylsistyä. Työssä tylsistymisellä ja työn imulla on kuitenkin negatiivinen korrelaatio keskenään.
Työn vaatimukset vaikuttavat eri tavoin työssä tylsistymiseen. Voimakkaimmin tylsistymiseen näyttäisi vaikuttavan työmäärä. Tästä voisi päätellä, ettei kiireessä ehdi tylsistyä. Liiallisella työmäärällä on kuitenkin vahva positiivinen yhteys työuupumukseen. Tässä suhteessa tarvitaan siis tasapainoa optimaalisen työmäärän löytämisessä. Lisäksi tarvitaan sopivasti työn voimavaroja. Usein suurta työmäärä tasapainottaa esimerkiksi suuri itsenäisyys työssä. Työssä tylsistymiseen voivat johtaa myös tehtävät, joissa on pitkiä tarkkaavaisuutta vaativia ajanjaksoja, jotka kuormittavat kognitiivisesti. Myös sellaiset tehtävät, jotka ylittävät suuresti yksilön osaamistason, saattavat tylsistyttää.
Ristiriitaisia tuloksia on tutkimuksissa saatu siitä, millainen vaikutus on työn laadullisilla vaatimuksilla tylsistymiseen. Laadullisia vaatimuksia tässä yhteydessä tarkoitetaan sitä, että työ vaatii syvällistä tai laajaa asiantuntemusta. Toisissa tutkimuksissa tällaisten vaatimusten on havaittu olevan negatiivisessa yhteydessä tylsistymiseen ja toisissa tutkimuksissa ei ole löydetty minkäänlaista yhteyttä.
Lue lisää:
Kawada, M., Shimazu, A., Miyanaka, D., Tokita, M., Sakakibara, K., Mori, N., … & Schaufeli, W. B. (2024). Boredom and engagement at work: do they have different antecedents and consequences?. Industrial health, 62(2), 110-122.
Seppälä, P., Harju, L., Virkkala, J., & Hakanen, J. J. (2023). Is boredom at work bad for your health? Examining the links between job boredom and autonomic nervous system dysfunction. Stress and Health.
Bakker, A. B., & Oerlemans, W. G. (2011). Subjective well-being in organizations.
Hakanen (2018). Työn imu – energiaa ja innostusta työstä. Teoksesta: Salmela-Aro, Nurmi (toim.) Mikä meitä liikuttaa. Motivaatiopsykologian perusteet. PS-Kustannus.
Ryan, Deci (2000). Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being. American Psyhologist.
