Tekee­kö itse­myö­tä­tun­to meis­tä lais­ko­ja?

 In Itsemyötätunto, Työhyvinvointi

Itse­myö­tä­tun­to tar­koit­taa arvos­te­le­ma­ton­ta ja hyväk­sy­vää suh­tau­tu­mis­ta­paa itseäm­me koh­taan sil­loin, kun koh­taam­me elä­mäs­säm­me epä­on­nis­tu­mi­sia ja tus­kaa. Kun ker­ron tämän, hyvin moni kysyy minul­ta, että tar­koit­taa­ko itse­myö­tä­tun­to sit­ten joten­kin läpi­sor­mien oman toi­min­nan kat­so­mis­ta tai levä­pe­räi­syyt­tä. Itse­myö­tä­tun­to ei tar­koi­ta kum­paa­kaan. Itsea­sias­sa itse­myö­tä­tun­to tuot­taa var­sin rea­lis­tis­ta itsear­vos­tus­ta ja monis­sa koh­dis­sa lisää toi­min­ta­tar­moam­me. Itse­myö­tä­tun­to ei myös­kään tar­koi­ta itse­sää­liä, itse­kes­kei­syyt­tä tai oma­hy­väi­syyt­tä. Itse­myö­tä­tun­to on tun­tei­den­sää­te­ly­kei­no, joka tuot­taa posi­tii­vi­sen sel­viy­ty­mi­sen kehän. Kyl­myys itseä koh­taan on itse­myö­tä­tun­non vas­ta­koh­ta. Itse­myö­tä­tun­to lie­vit­tää nega­tii­vi­sia tun­tei­ta ja auto­maat­ti­sia stres­si­reak­tioi­ta sil­loin, kun koh­taam­me vai­kei­ta tilan­tei­ta elä­mäs­säm­me. Kyl­myys itseä koh­taan puo­les­taan yllä­pi­tää ja jopa syven­tää jo val­mis­ta stres­si­reak­tio­ta. Itse­myö­tä­tun­to koos­tuu kol­mes­ta osa-alu­ees­ta. Niis­tä voit lukea tar­kem­min aiem­mas­ta blo­gis­ta­ni, johon link­ki löy­tyy tämän teks­tin läh­teis­tä.

Itse­myö­tä­tun­to vähen­tää uhkan koke­mus­ta ja edis­tää hal­lin­nan tun­net­ta stres­saa­vis­sa tilan­teis­sa. Täl­löin ihmi­nen voi ottaa tasa­pai­noi­sem­man suh­tau­tu­mis­ta­van ja löy­tää parem­min sopeu­tu­mis­kei­no­ja tilan­tee­seen. Kon­kreet­ti­ses­ti itse­myö­tä­tun­to vähen­tää kehon fyy­si­siä stres­si­reak­tioi­ta rau­hoit­ta­mal­la sym­paat­ti­sen her­mos­ton toi­min­taa. Sil­loin ihmi­nen voi rau­has­sa arvioi­da tilan­net­ta eikä hän vain auto­maat­ti­ses­ti rea­goi tun­neim­puls­sei­hin. Stres­si­reak­tioin alen­tu­mi­sen vuok­si saa­daan enem­män aivo­jen kog­ni­tii­vis­ta kapa­si­teet­tia käyt­töön. Tämä itse­myö­tä­tun­non perus­o­mi­nai­suus paran­taa yli­pää­tään toi­min­ta­ky­kyäm­me ja on erit­täin tär­keä tai­to työ­elä­mäs­sä. Kun itse­myö­tä­tun­to käyn­nis­tää rau­hoit­tu­mis­sys­tee­min ja sul­kee uhka­sys­tee­min, seu­raa täs­tä pal­jon posi­tii­vi­sia ja kon­kreet­ti­sia vai­ku­tuk­sia suo­ri­tus­ky­kyym­me. Tämä ei kui­ten­kaan vie­lä ker­ro sii­tä, että tart­tu­vat­ko itse­myö­tä­tun­toi­set ihmi­set myös toi­meen paran­tu­neen suo­ri­tus­ky­kyn­sä joh­dos­ta. Aihet­ta pitää tar­kas­tel­la lisää itsear­vos­tuk­sen kaut­ta.

Itse­myö­tä­tun­to tuot­taa rea­lis­tis­ta ja vakaa­ta itsear­vos­tus­ta. Tämä puo­les­taan vai­kut­taa monel­ta osin posi­tii­vi­ses­ti suo­riu­tu­mi­seen. Itse­myö­tä­tun­toi­sil­la ihmi­sil­lä on rea­lis­ti­sem­mat käsi­tyk­set omis­ta kyvyis­tään kuin esi­me­rik­si hyvän itse­tun­non omaa­vil­la ihmi­sil­lä. Ystä­väl­li­syys itseä koh­taan ei kui­ten­kaan tar­koi­ta ehdo­ton­ta posi­tii­vis­ta arvio­ta itses­tä, vaan se on avoin­ta suh­tau­tu­mis­ta­paa sekä omiin vah­vuuk­siin että heik­kouk­siin näh­den. Itse­ään koh­taan voi olla myö­tä­tun­toi­nen, vaik­ka oli­si pet­ty­nyt­kin omaan toi­min­taan­sa. Itse­myö­tä­tun­tois­ten ihmis­ten itsear­vos­tuk­seen ei vai­ku­ta se, mitä elä­mäs­sä tapah­tuu. Usein itsear­vos­tus vaih­te­lee sen mukaan, kuin­ka pal­jon koem­me elä­mäs­säm­me menes­tys­tä tai epä­on­nis­tu­mi­sia. Täl­löin saa­tam­me suh­tau­tua esi­mer­kik­si nega­tii­vi­seen palaut­tee­seen tor­ju­vas­ti, kun emme halua itsear­vos­tuk­sem­me heik­ke­ne­vän. Itsear­vos­tuk­sen heik­ke­ne­mi­ne­hän aiheut­tai­si myös epä­miel­lyt­tä­viä tun­tei­ta. Itse­myö­tä­tun­toi­sen ihmi­sen ei tar­vit­se väl­tel­lä nega­tii­vi­sia tun­tei­ta, kos­ka hän osaa suh­tau­tua nii­hin jous­ta­van tun­ne­sää­te­lyn kaut­ta.

Itse­myö­tä­tun­toi­set ihmi­set otta­vat nega­tii­vi­ses­ta palaut­tees­ta hel­pom­min opik­seen. Itse­myö­tä­tun­to saa aikaan rau­han ja tur­val­li­suu­den tun­teen. Yksi­lö tie­tää, että epä­on­nis­tu­mis­ta ei koh­da­ta itse­syy­tök­sen ja kri­tii­kin kaut­ta. Tämä hyväk­sy­vä ja läm­min suh­tau­tu­mis­ta­pa hel­pot­taa nega­tii­vi­sen palaut­teen vas­taa­not­ta­mis­ta.  Näin ollen ihmi­nen ei vajoa epä­toi­voon ja ahdis­tuk­seen nega­tii­vi­sen palaut­teen joh­dos­ta. Täl­löin nega­tii­vi­nen palau­te voi­daan ottaa neut­raa­lim­min vas­taan. Itse­myö­tä­tun­to avaa­kin rei­tin itsen­sä kehit­tä­mi­seen epä­on­nis­tu­mis­ten yhtey­des­sä tur­val­li­sel­la taval­la. Itse­myö­tä­tun­toi­set ihmi­set otta­vat vas­tuu­ta omis­ta vir­heis­tään samal­la, kun ovat ystä­väl­li­siä itse­ään koh­taan. Vir­hei­tä ei tar­vit­se pei­tel­lä oman ahdis­tuk­sen­sa vuok­si. Itse­kri­tiik­ki puo­les­taan käyn­nis­tää meis­sä uhka­sys­tee­min ja stres­si­reak­tion, jos­sa nega­tii­vi­sen palaut­teen otta­mis­ta saa­te­taan väl­tel­lä. Stres­si­ti­las­sa ei voi myös­kään neut­raa­lis­ti aja­tel­la oman toi­min­tan­sa kehit­tä­mis­tä vähen­ty­neen kog­ni­tii­vi­sen kapa­si­tee­tin takia. Itse­myö­tä­tun­toi­set ihmi­set näke­vät­kin epä­on­nis­tu­mi­sen­sa enem­män­kin oppi­mis­ko­ke­muk­si­na kuin ahdis­ta­va­na ja lamaan­nut­ta­va­na asia­na.

Hyväk­sy­vä suh­tau­tu­mis­ta­pa omia epä­on­nis­tu­mi­sia koh­taan lisää moti­vaa­tio­ta itsen­sä kehit­tä­mi­seen. Itse­myö­tä­tun­non puu­te puo­les­taan voi joh­taa sii­hen, että minä-kuvaa pitää paran­taa osoit­ta­mal­la parem­muut­ta toi­siin näh­den tai jopa siten, ettei suos­tu näke­mään omia vir­hei­tään. Itse­myö­tä­tun­non puu­te voi myös näkyä sel­lais­ten tilan­tei­den vält­te­ly­nä, jois­sa voi­si olla mah­dol­li­suus epä­on­nis­tua. Itse­myö­tä­tun­to ehkäi­see täl­lais­ta haas­ta­vien tilan­tei­den vält­te­lyä ja se aut­taa kes­kit­ty­mään teh­tä­viin ilman, että huo­leh­tii lii­kaa mui­den mie­li­pi­teis­tä. Itse­myö­tä­tun­non puu­te voi epä­on­nis­tu­mi­sien yhtey­des­sä jopa hal­vaan­nut­taa toi­min­taa.

Itse­myö­tä­tun­toi­nen ihmi­nen kokee suo­riu­tu­mis­ti­lan­teis­sa enem­män osaa­mi­sen tun­tua kuin uhkaa epä­on­nis­tu­mi­ses­ta. Itse­myö­tä­tun­to joh­taa­kin haas­ta­vien tavoit­tei­den yhtey­des­sä suu­rem­paan itse­luot­ta­muk­seen. Kun yksi­lö kokee ole­van­sa tur­vas­sa, hän pys­tyy toi­mi­maan vai­keis­sa tilan­teis­sa hyvin jous­ta­vas­ti. Sama logiik­ka­han pätee sii­hen, että työyh­tei­söis­sä pitäi­si val­li­ta posi­tii­vi­nen ja tur­val­li­nen ylei­sil­ma­pii­ri, jot­ta ihmi­set voi­si­vat toi­mia tehok­kaas­ti, luo­vas­ti ja jous­ta­vas­ti.

Itse­myö­tä­tun­to lisää pon­nis­te­lua tavoit­tei­den eteen ja vähen­tää vii­väs­te­lyä teh­tä­vien aloit­ta­mi­ses­sa. Itse­myö­tä­tun­to on yhtey­des­sä lisään­ty­nei­siin pon­nis­te­lui­hin ja yrit­tä­mi­seen teh­tä­vän suo­rit­ta­mi­sen yhtey­des­sä, kos­ka itse­myö­tä­tun­toi­nen ihmi­nen osaa sää­del­lä omia tun­tei­taan hyvin näis­sä tilan­teis­sa. Tavoit­tei­siin pää­se­mi­nen vaa­tii usein sit­keyt­tä ja myös epä­mu­ka­vuu­den sie­to­ky­kyä. Hyvät tun­ne­sää­te­ly­tai­dot aut­ta­vat täs­sä koh­din jat­ka­maan yrit­tä­mis­tä. Itse­kriit­ti­syys voi puo­les­taan hai­ta­ta tavoit­tei­siin pää­se­mis­tä, sil­lä se lisää enti­ses­tään nega­tii­vi­sia tun­tei­ta ja nii­hin uppou­tu­mis­ta. Tämä voi jopa vii­väs­tyt­tää teh­tä­vien aloit­ta­mis­ta. Tut­ki­muk­sis­sa onkin havait­tu, että vii­vyt­te­lyyn ja vii­me tipas­sa teke­mi­seen tai­pu­vai­set ihmi­set eivät hyö­dy ollen­kaan itse­kriit­ti­syy­des­tä. Sen sijaan itse­myö­tä­tun­to on heil­le tar­peel­li­nen kei­no vähen­tää vii­vyt­te­lyä, kos­ka itse­myö­tä­tun­to alen­taa teh­tä­vien aloit­ta­mi­seen liit­ty­vää stres­siä. Vii­vyt­te­ly nimit­täin usein joh­tuu sii­tä, että teh­tä­vän ole­te­taan ole­van vai­kea tai sen teke­mi­ses­tä ei seu­raa mitään väli­tön­tä palk­kio­ta.

Itse­myö­tä­tun­to paran­taa moti­vaa­tio­ta. Itse­myö­tä­tun­toi­set ihmi­set moti­voi­tu­vat enem­min omis­ta läh­tö­koh­dis­taan, kuten esi­mer­kik­si omas­ta kiin­nos­tuk­ses­taan käsin, kuin sii­tä, että hei­dän pitäi­si kokea ole­van­sa mui­ta parem­pia. Moti­vaa­tio­tut­ki­muk­ses­sa täl­lais­ta sisäis­tä moti­vaa­tio­ta pide­tään par­haim­pa­na kei­no­na pääs­tä tavoit­tei­siin. Itse­myö­tä­tun­toi­set ihmi­set ovat moti­voi­tu­nei­ta saa­vut­ta­maan asiois­ta, mut­ta ei sii­tä läh­tö­koh­das­ta, että hei­dän pitäi­si suo­rit­ta­mi­sen kaut­ta pön­kit­tää itsear­vos­tus­taan. Itse­myö­tä­tun­toi­set ihmi­set koke­vat­kin, että he voi­vat elää elä­mään­sä aidom­min oma­na itse­nään. Tähän vai­kut­taa se, ettei­vät itse­myö­tä­tun­toi­set ihmi­set ole mää­rät­tö­mäs­ti huo­lis­saan sii­tä, mitä muut heis­tä ajat­te­le­vat.

Itse­myö­tä­tun­to ei lisää lais­kot­te­lua.  Itse­myö­tä­tun­to sen sijaan paran­taa stres­sin­sie­to­ky­kyä, moti­vaa­tio­ta, pon­nis­te­lua, vai­kei­siin teh­tä­viin tart­tu­mis­ta, itsen­sä kehit­tä­mis­tä ja vähen­tää vii­väs­te­lyä. Itse­myö­tä­tun­to tuot­taa lisäk­si rea­lis­tis­ta ja vakaa­ta itsear­vos­tus­ta, mikä on mie­les­tä­ni hyvä omi­nai­suus työ­elä­mää aja­tel­len. Itse­myö­tä­tun­toi­set ihmi­set suh­tau­tu­vat myös toden­nä­köi­sem­min omaan itseen­sä huo­leh­ti­vam­man­kin kuin vähem­män itse­myö­tä­tun­toi­set. Tämä­hän tie­ten­kin voi lisä­tä esi­mer­kik­si palau­tu­mi­ses­ta huo­leh­ti­mis­ta ja tau­ko­jen pitä­mis­tä työ­päi­vän aika­na. Työ­hy­vin­voin­nin kan­nal­ta tämä on kui­ten­kin tehok­kaam­paa kuin se, että puur­taa tauot­ta. Jos­kus vähem­män voi­kin työ­päi­vän aika­na olla­kin enem­män. Itse­myö­tä­tun­to­tut­ki­muk­sen valos­sa myös näyt­täi­si, että tämä pätee myös itse­kriit­ti­syy­teen. Jos tämä kaik­ki sai sinut kiin­nos­tu­maan itse­myö­tä­tun­nos­ta enem­män, niin Arpee­til­ta löy­tyy itse­myö­tä­tun­toon liit­ty­viä tuot­tei­ta lyhyis­tä luen­nois­ta pitem­piin mind­ful­ness-poh­jai­siin val­men­nuk­siin. Ole­han tar­vit­taes­sa yhtey­des­sä.

Läh­teet:

Itse­myö­tä­tun­to suo­jaa kroo­ni­sel­ta stres­sil­tä: https://www.arpeeti.fi/itsemyotatunto-suojaa-krooniselta-stressilta/

Itse­myö­tä­tun­to tuot­taa vakaa­ta ja rea­lis­tis­ta itsear­vos­tus­ta itse­tun­toa parem­min: https://www.arpeeti.fi/itsemyotatunto-tuottaa-vakaata-ja-realistista-itsearvostusta/

Bar­nard, L. K., & Cur­ry, J. F. (2011). Self-com­pas­sion: Concep­tua­liza­tions, cor­re­la­tes, & inter­ven­tions. Review of Gene­ral Psyc­ho­lo­gy, 15(4), 289–303.

Brei­nes J., Chen, S. (2012). Self-Com­pas­sion Inc­rea­ses Self-Impro­ve­ment Moti­va­tion.  Per­so­na­li­ty and Social Pscy­ho­lo­gy Bul­le­tin.

Chis­hi­ma, Y., Mizu­no, M., Sugawa­ra, D., & Miy­agawa, Y. (2018). The influence of self-com­pas­sion on cog­ni­ti­ve apprai­sals and coping with stress­ful events. Mind­ful­ness, 9(6), 1907–1915.

Lea­ry, M. R., Tate, E. B., Adams, C. E., Allen, A. B., & Hancock, J. (2007). Self-com­pas­sion and reac­tions to unplea­sant self-rele­vant events. Jour­nal of Per­so­na­li­ty and Social Psyc­ho­lo­gy, 92(5), 887–904

Neff, K., Hsieh, Y., Dejit­te­rat, K. (2005). Self-com­pas­sion Achie­ve­ment Goals, and Coping with Aca­de­mic Fai­lu­re. Self and Iden­ti­ty, 4 263–287,

Sirois, F. (2014). Prosc­ras­ti­na­tion and Stress: Explo­ring the Role of Self-Com­pas­sion. Self and Iden­ti­ty. s. 128 – 145.

Svend­son, Osnes, Bin­der et al. (2016). Trait Self-Com­pas­sion Reflects Emo­tio­nal Flexi­bi­li­ty Through an Associa­tion with High Vagal­ly Media­ted Heart Rate Varia­bi­li­ty. Mind­ful­ness. s.  1103 – 1113

Recommended Posts