Tekeekö itsemyötätunto meistä laiskoja?
Itsemyötätunto tarkoittaa arvostelematonta ja hyväksyvää suhtautumistapaa itseämme kohtaan silloin, kun kohtaamme elämässämme epäonnistumisia ja tuskaa. Kun kerron tämän, hyvin moni kysyy minulta, että tarkoittaako itsemyötätunto sitten jotenkin läpisormien oman toiminnan katsomista tai leväperäisyyttä. Itsemyötätunto ei tarkoita kumpaakaan. Itseasiassa itsemyötätunto tuottaa varsin realistista itsearvostusta ja monissa kohdissa lisää toimintatarmoamme. Itsemyötätunto ei myöskään tarkoita itsesääliä, itsekeskeisyyttä tai omahyväisyyttä. Itsemyötätunto on tunteidensäätelykeino, joka tuottaa positiivisen selviytymisen kehän. Kylmyys itseä kohtaan on itsemyötätunnon vastakohta. Itsemyötätunto lievittää negatiivisia tunteita ja automaattisia stressireaktioita silloin, kun kohtaamme vaikeita tilanteita elämässämme. Kylmyys itseä kohtaan puolestaan ylläpitää ja jopa syventää jo valmista stressireaktiota. Itsemyötätunto koostuu kolmesta osa-alueesta. Niistä voit lukea tarkemmin aiemmasta blogistani, johon linkki löytyy tämän tekstin lähteistä.
Itsemyötätunto vähentää uhkan kokemusta ja edistää hallinnan tunnetta stressaavissa tilanteissa. Tällöin ihminen voi ottaa tasapainoisemman suhtautumistavan ja löytää paremmin sopeutumiskeinoja tilanteeseen. Konkreettisesti itsemyötätunto vähentää kehon fyysisiä stressireaktioita rauhoittamalla sympaattisen hermoston toimintaa. Silloin ihminen voi rauhassa arvioida tilannetta eikä hän vain automaattisesti reagoi tunneimpulsseihin. Stressireaktioin alentumisen vuoksi saadaan enemmän aivojen kognitiivista kapasiteettia käyttöön. Tämä itsemyötätunnon perusominaisuus parantaa ylipäätään toimintakykyämme ja on erittäin tärkeä taito työelämässä. Kun itsemyötätunto käynnistää rauhoittumissysteemin ja sulkee uhkasysteemin, seuraa tästä paljon positiivisia ja konkreettisia vaikutuksia suorituskykyymme. Tämä ei kuitenkaan vielä kerro siitä, että tarttuvatko itsemyötätuntoiset ihmiset myös toimeen parantuneen suorituskykynsä johdosta. Aihetta pitää tarkastella lisää itsearvostuksen kautta.
Itsemyötätunto tuottaa realistista ja vakaata itsearvostusta. Tämä puolestaan vaikuttaa monelta osin positiivisesti suoriutumiseen. Itsemyötätuntoisilla ihmisillä on realistisemmat käsitykset omista kyvyistään kuin esimeriksi hyvän itsetunnon omaavilla ihmisillä. Ystävällisyys itseä kohtaan ei kuitenkaan tarkoita ehdotonta positiivista arviota itsestä, vaan se on avointa suhtautumistapaa sekä omiin vahvuuksiin että heikkouksiin nähden. Itseään kohtaan voi olla myötätuntoinen, vaikka olisi pettynytkin omaan toimintaansa. Itsemyötätuntoisten ihmisten itsearvostukseen ei vaikuta se, mitä elämässä tapahtuu. Usein itsearvostus vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon koemme elämässämme menestystä tai epäonnistumisia. Tällöin saatamme suhtautua esimerkiksi negatiiviseen palautteeseen torjuvasti, kun emme halua itsearvostuksemme heikkenevän. Itsearvostuksen heikkeneminehän aiheuttaisi myös epämiellyttäviä tunteita. Itsemyötätuntoisen ihmisen ei tarvitse vältellä negatiivisia tunteita, koska hän osaa suhtautua niihin joustavan tunnesäätelyn kautta.
Itsemyötätuntoiset ihmiset ottavat negatiivisesta palautteesta helpommin opikseen. Itsemyötätunto saa aikaan rauhan ja turvallisuuden tunteen. Yksilö tietää, että epäonnistumista ei kohdata itsesyytöksen ja kritiikin kautta. Tämä hyväksyvä ja lämmin suhtautumistapa helpottaa negatiivisen palautteen vastaanottamista. Näin ollen ihminen ei vajoa epätoivoon ja ahdistukseen negatiivisen palautteen johdosta. Tällöin negatiivinen palaute voidaan ottaa neutraalimmin vastaan. Itsemyötätunto avaakin reitin itsensä kehittämiseen epäonnistumisten yhteydessä turvallisella tavalla. Itsemyötätuntoiset ihmiset ottavat vastuuta omista virheistään samalla, kun ovat ystävällisiä itseään kohtaan. Virheitä ei tarvitse peitellä oman ahdistuksensa vuoksi. Itsekritiikki puolestaan käynnistää meissä uhkasysteemin ja stressireaktion, jossa negatiivisen palautteen ottamista saatetaan vältellä. Stressitilassa ei voi myöskään neutraalisti ajatella oman toimintansa kehittämistä vähentyneen kognitiivisen kapasiteetin takia. Itsemyötätuntoiset ihmiset näkevätkin epäonnistumisensa enemmänkin oppimiskokemuksina kuin ahdistavana ja lamaannuttavana asiana.
Hyväksyvä suhtautumistapa omia epäonnistumisia kohtaan lisää motivaatiota itsensä kehittämiseen. Itsemyötätunnon puute puolestaan voi johtaa siihen, että minä-kuvaa pitää parantaa osoittamalla paremmuutta toisiin nähden tai jopa siten, ettei suostu näkemään omia virheitään. Itsemyötätunnon puute voi myös näkyä sellaisten tilanteiden välttelynä, joissa voisi olla mahdollisuus epäonnistua. Itsemyötätunto ehkäisee tällaista haastavien tilanteiden välttelyä ja se auttaa keskittymään tehtäviin ilman, että huolehtii liikaa muiden mielipiteistä. Itsemyötätunnon puute voi epäonnistumisien yhteydessä jopa halvaannuttaa toimintaa.
Itsemyötätuntoinen ihminen kokee suoriutumistilanteissa enemmän osaamisen tuntua kuin uhkaa epäonnistumisesta. Itsemyötätunto johtaakin haastavien tavoitteiden yhteydessä suurempaan itseluottamukseen. Kun yksilö kokee olevansa turvassa, hän pystyy toimimaan vaikeissa tilanteissa hyvin joustavasti. Sama logiikkahan pätee siihen, että työyhteisöissä pitäisi vallita positiivinen ja turvallinen yleisilmapiiri, jotta ihmiset voisivat toimia tehokkaasti, luovasti ja joustavasti.
Itsemyötätunto lisää ponnistelua tavoitteiden eteen ja vähentää viivästelyä tehtävien aloittamisessa. Itsemyötätunto on yhteydessä lisääntyneisiin ponnisteluihin ja yrittämiseen tehtävän suorittamisen yhteydessä, koska itsemyötätuntoinen ihminen osaa säädellä omia tunteitaan hyvin näissä tilanteissa. Tavoitteisiin pääseminen vaatii usein sitkeyttä ja myös epämukavuuden sietokykyä. Hyvät tunnesäätelytaidot auttavat tässä kohdin jatkamaan yrittämistä. Itsekriittisyys voi puolestaan haitata tavoitteisiin pääsemistä, sillä se lisää entisestään negatiivisia tunteita ja niihin uppoutumista. Tämä voi jopa viivästyttää tehtävien aloittamista. Tutkimuksissa onkin havaittu, että viivyttelyyn ja viime tipassa tekemiseen taipuvaiset ihmiset eivät hyödy ollenkaan itsekriittisyydestä. Sen sijaan itsemyötätunto on heille tarpeellinen keino vähentää viivyttelyä, koska itsemyötätunto alentaa tehtävien aloittamiseen liittyvää stressiä. Viivyttely nimittäin usein johtuu siitä, että tehtävän oletetaan olevan vaikea tai sen tekemisestä ei seuraa mitään välitöntä palkkiota.
Itsemyötätunto parantaa motivaatiota. Itsemyötätuntoiset ihmiset motivoituvat enemmin omista lähtökohdistaan, kuten esimerkiksi omasta kiinnostuksestaan käsin, kuin siitä, että heidän pitäisi kokea olevansa muita parempia. Motivaatiotutkimuksessa tällaista sisäistä motivaatiota pidetään parhaimpana keinona päästä tavoitteisiin. Itsemyötätuntoiset ihmiset ovat motivoituneita saavuttamaan asioista, mutta ei siitä lähtökohdasta, että heidän pitäisi suorittamisen kautta pönkittää itsearvostustaan. Itsemyötätuntoiset ihmiset kokevatkin, että he voivat elää elämäänsä aidommin omana itsenään. Tähän vaikuttaa se, etteivät itsemyötätuntoiset ihmiset ole määrättömästi huolissaan siitä, mitä muut heistä ajattelevat.
Itsemyötätunto ei lisää laiskottelua. Itsemyötätunto sen sijaan parantaa stressinsietokykyä, motivaatiota, ponnistelua, vaikeisiin tehtäviin tarttumista, itsensä kehittämistä ja vähentää viivästelyä. Itsemyötätunto tuottaa lisäksi realistista ja vakaata itsearvostusta, mikä on mielestäni hyvä ominaisuus työelämää ajatellen. Itsemyötätuntoiset ihmiset suhtautuvat myös todennäköisemmin omaan itseensä huolehtivammankin kuin vähemmän itsemyötätuntoiset. Tämähän tietenkin voi lisätä esimerkiksi palautumisesta huolehtimista ja taukojen pitämistä työpäivän aikana. Työhyvinvoinnin kannalta tämä on kuitenkin tehokkaampaa kuin se, että puurtaa tauotta. Joskus vähemmän voikin työpäivän aikana ollakin enemmän. Itsemyötätuntotutkimuksen valossa myös näyttäisi, että tämä pätee myös itsekriittisyyteen. Jos tämä kaikki sai sinut kiinnostumaan itsemyötätunnosta enemmän, niin Arpeetilta löytyy itsemyötätuntoon liittyviä tuotteita lyhyistä luennoista pitempiin mindfulness-pohjaisiin valmennuksiin. Olehan tarvittaessa yhteydessä.
Lähteet:
Itsemyötätunto suojaa krooniselta stressiltä: https://www.arpeeti.fi/itsemyotatunto-suojaa-krooniselta-stressilta/
Itsemyötätunto tuottaa vakaata ja realistista itsearvostusta itsetuntoa paremmin: https://www.arpeeti.fi/itsemyotatunto-tuottaa-vakaata-ja-realistista-itsearvostusta/
Barnard, L. K., & Curry, J. F. (2011). Self-compassion: Conceptualizations, correlates, & interventions. Review of General Psychology, 15(4), 289-303.
Breines J., Chen, S. (2012). Self-Compassion Increases Self-Improvement Motivation. Personality and Social Pscyhology Bulletin.
Chishima, Y., Mizuno, M., Sugawara, D., & Miyagawa, Y. (2018). The influence of self-compassion on cognitive appraisals and coping with stressful events. Mindfulness, 9(6), 1907-1915.
Leary, M. R., Tate, E. B., Adams, C. E., Allen, A. B., & Hancock, J. (2007). Self-compassion and reactions to unpleasant self-relevant events. Journal of Personality and Social Psychology, 92(5), 887-904
Neff, K., Hsieh, Y., Dejitterat, K. (2005). Self-compassion Achievement Goals, and Coping with Academic Failure. Self and Identity, 4 263–287,
Sirois, F. (2014). Proscrastination and Stress: Exploring the Role of Self-Compassion. Self and Identity. s. 128 – 145.
Svendson, Osnes, Binder et al. (2016). Trait Self-Compassion Reflects Emotional Flexibility Through an Association with High Vagally Mediated Heart Rate Variability. Mindfulness. s. 1103 – 1113
