Paranoidin optimistin opit johtamisesta
Hiihtolomalla sain vihdoinkin luettua Risto Siilasmaan paranoidin optimistin. Kirjassa oli paljon sellaista, jonka nimeen itsekin johtamisen saralla vannon. Siilasmaan johtamisfilosofiasta löytyy mielestäni paljon dialogisen johtamisen kuuluvia piirteitä. Dialogisesta johtamisesta kirjoitinkin blogia marraskuussa. Tässä blogissa pohdin Siilasmaan yrittäjämäisen johtamisen teesejä kirjassa esitettyjen Nokian neljän vanhan arvon ympärillä.
”Kunnioitus tarkoittaa tinkimätöntä rehellisyyttä. Ihmisten kunnioittava kohtelu on perusta luottamuksen rakentamiselle.” Rehellisyys tarkoittaa mielestäni rohkeutta ilmaista omia mielipiteitä siitä riippumatta, millaisia odotuksia muilla tilanteeseen liittyy. Pitää uskaltaa sanoa ääneen omia ehkä erikoisiakin ajatuksia, jos ne tuntuvat itsestä oikealta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kaikkien ensin mieleen tulevien, jopa tunnepitoisten ajatusten ääneen lausumista. Rehellisyyden tulee olla muita kunnioittavaa eikä toisia loukkaavaa. Suoraa puhetta tulee Siilasmaan mielestä edellyttää myös muilta. Tästä olen samaa mieltä. Tällaisen ilmapiirin aikaansaaminen organisaatioon vaatii kuitenkin johtajalta työtä, jos se ei ole ennestään vallitseva kulttuuri. Arjen esimiestyössä tätä kulttuuria edistää mielestäni aito läsnäolo ja syväkuuntelu. Läsnäolo ja syväkuuntelu puolestaan vaativat konkreettisesti tavoitettavissa oloa ja sellaisten rakenteiden aikaansaamista, jotka synnyttävät avointa dialogia. Tästä syntyy myös toisten ihmisten kunnioitus. Kunnioitukseen liittyy mielestäni usko siihen, että toisella ihmisellä on arvokkaita ajatuksia. Siilasmaa nostaa tässä yhteydessä tärkeän ajatuksen esille sanoessaan, että johtajien on suhtauduttava myös huonoihin uutisiin positiivisessa hengessä. Tällä tavalla voi varmistaa, että johtajille kerrotaan asioiden oikea tila.
”Haaste tarkoittaa, ettei saa sortua itsetyytyväisyyteen. On tutkittava vaihtoehtoisia skenaarioita ja otettava myös huonot uutiset vastaan.” Vaihtoehtoisten skenaarioiden etsiminen edellyttää mielestäni sitä, että uskoo voivansa oppia toiselta jotain uutta. Hyvin usein ”tiedämme” toisten ihmisen potentiaalin valmiiksi. Tällöin emme kunnioita toista ihmistä. Oikeasti emme tiedä toisten ajatuksista mitään. Voimme vain arvailla ja ehkä joskus harvoin osua oikeaan. Tämän toisen puolesta tietämisen tulee mielessämme hiljentyä, jotta voimme suhtautua toisen puheeseen uteliaasti ja kuunnella aikuisten oikeasti. Siilasmaan mukaan on myös uskottava siihen, että muut toimivat hyvissä aikeissa. Helposti provosoidumme, kun toinen sanoo jotain epämiellyttävää. Tällaisissa tilanteissa ei pitäisi antaa samalla mitalla takaisin, vaan pysähtyä hetkeksi, vetää henkisesti henkeä ja lähteä uteliaasti tutkimaan aihetta tarkentavilla kysymyksillä. Näin saattaa yllättyä ja löytää jotain arvokasta tietoa, joka voi olla elintärkeää liiketoiminnan kannalta.
”Uudistuminen tarkoittaa halua kuunnella ja oppia, kehittää taitoa, mukauttaa tapoja ja muuttua muuttuvan liiketoimintaympäristön mukana.” Itsetyytyväisyys on mielestäni uudistumisen pahin este. Siilasmaa puhuu myös opinjanosta. Hän varoittaa opinjanon heikkenemisestä silloin, kun johtotehtävissä tottuu siihen, että muut selvittävät asioita puolestasi. Loistava esimerkki opinjanon säilyttämistä Siilasmaan kirjassa oli se, kun hän koki, ettei saanut mistään tarpeeksi tietoa ymmärtääkseen koneoppimista. Siilasmaa ilmoittautui alan gurun kursseille ja palasi 20 vuoden tauon jälkeen konkreettisesti ohjelmoinnin äärelle. Tässä puhutaan ilman muuta opinjanosta, mutta myös esimerkillä johtamisesta uudistumiseen liittyen.
”Tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaa vastuuntuntoa, joka on korkeaa vaatimustasoa ja jatkuvaa kehitystä.” Vastuuntunto on Siilasmaan mukaan sitä, että välittää aidosti. Hän myös puhuu tässä yhteydessä kutsumuksesta ja mielestäni myös työhön liittyvästä sisäisestä motivaatiosta. Sisäinen motivaatiohan tarkoittaa sitä, että työ sellaisenaan on palkitsevaa eikä ihminen tarvitse mitään ulkoisia palkkiota tai rangaistuksia toimiakseen. Tällaisessa sisäisen motivaation tilassa työskenteleminen olisi tietenkin ihanne. Siilasmaa toteaakin, että kaikilla pitäisi olla mahdollisuus tavoitella sitä. Onko kuitenkaan realistista ajatella, että tämä on kaikilla tavoitteena? Työ voi olla toiselle vain elinkeino ja toiselle syvällinen kutsumuksen kohde. Mahdollisuutta sisäisen motivaation saavuttamiseen lisää kuitenkin tunne työn itsenäisyydestä. Käskyttävä ja määräilevä johtamistapa ei edistä itsenäisyyden tunnetta. Tällainen johtamistapa ei ole mielestäni enää edes mahdollista. Elämme jatkuvasti muuttuvassa ja monimutkaistuvassa toimintaympäristössä, jossa johtajat eivät voi tietää kaikkea. Siilasmaan mukaan yksikään johtaja ei saa ollakaan kritiikin ja kysymysten yläpuolella. Siilasmaa toteaakin: ”Hyvä tiimijohtaja nauttii älyllisistä haasteista. Ketään ei ole tarkoitus nolata, vaan kaikki pyrkivät ymmärtämään perusteellisesti, mikä saattaa uhata yhtiön tulevaa menestystä ja miten uhkia voidaan lievittää.”
Paranoidi optimisti vei lukukokemuksena mukanaan ensi sivuista lähtien. Kirja toimii mielestäni monella tasolla. Se on johtamiskirja, mutta se on myös ennen muuta Siilasmaan perspektiivistä kuvattuna Nokian tarina sen vaikeina muutoksen vuosina. Toisaalta kirja perehdytti selkeästi matkapuhelinalaan, mikä oli minulle alaa vain sivusta seuranneena erittäinkin mielenkiintoinen näkökulma. Suosittelen kirjaa. ?
Huhtikuun blogissani pohdin, miksi erilaiset nk. ”pehmeät arvot”, kuten esimerkiksi empatia, itsemyötätunto, tunneäly jne., ovat rantautumassa työelämään ja johtamiseen liittyvään keskusteluun.
Lue lisää:
- Siilasmaa Risto, Fredman Catherine (2018). Paranoidi optimisti. Tammi.
- Dialogissa on voimaa. https://www.arpeeti.fi/dialogissa-on-voimaa/
