Para­noi­din opti­mis­tin opit joh­ta­mi­ses­ta

 In Johtaminen, Työelämä

Hiih­to­lo­mal­la sain vih­doin­kin luet­tua Ris­to Sii­las­maan para­noi­din opti­mis­tin. Kir­jas­sa oli pal­jon sel­lais­ta, jon­ka nimeen itse­kin joh­ta­mi­sen saral­la van­non. Sii­las­maan joh­ta­mis­fi­lo­so­fias­ta löy­tyy mie­les­tä­ni pal­jon dia­lo­gi­sen joh­ta­mi­sen kuu­lu­via piir­tei­tä. Dia­lo­gi­ses­ta joh­ta­mi­ses­ta kir­joi­tin­kin blo­gia mar­ras­kuus­sa. Täs­sä blo­gis­sa poh­din Sii­las­maan yrit­tä­jä­mäi­sen joh­ta­mi­sen tee­se­jä kir­jas­sa esi­tet­ty­jen Nokian nel­jän van­han arvon ympä­ril­lä.

”Kun­nioi­tus tar­koit­taa tin­ki­mä­tön­tä rehel­li­syyt­tä. Ihmis­ten kun­nioit­ta­va koh­te­lu on perus­ta luot­ta­muk­sen raken­ta­mi­sel­le.” Rehel­li­syys tar­koit­taa mie­les­tä­ni roh­keut­ta ilmais­ta omia mie­li­pi­tei­tä sii­tä riip­pu­mat­ta, mil­lai­sia odo­tuk­sia muil­la tilan­tee­seen liit­tyy. Pitää uskal­taa sanoa ääneen omia ehkä eri­koi­sia­kin aja­tuk­sia, jos ne tun­tu­vat itses­tä oikeal­ta. Tämä ei kui­ten­kaan tar­koi­ta kaik­kien ensin mie­leen tule­vien, jopa tun­ne­pi­tois­ten aja­tus­ten ääneen lausu­mis­ta. Rehel­li­syy­den tulee olla mui­ta kun­nioit­ta­vaa eikä toi­sia louk­kaa­vaa. Suo­raa puhet­ta tulee Sii­las­maan mie­les­tä edel­lyt­tää myös muil­ta. Täs­tä olen samaa miel­tä. Täl­lai­sen ilma­pii­rin aikaan­saa­mi­nen orga­ni­saa­tioon vaa­tii kui­ten­kin joh­ta­jal­ta työ­tä, jos se ei ole ennes­tään val­lit­se­va kult­tuu­ri. Arjen esi­mies­työs­sä tätä kult­tuu­ria edis­tää mie­les­tä­ni aito läs­nä­olo ja syvä­kuun­te­lu. Läs­nä­olo ja syvä­kuun­te­lu puo­les­taan vaa­ti­vat kon­kreet­ti­ses­ti tavoi­tet­ta­vis­sa oloa ja sel­lais­ten raken­tei­den aikaan­saa­mis­ta, jot­ka syn­nyt­tä­vät avoin­ta dia­lo­gia. Täs­tä syn­tyy myös tois­ten ihmis­ten kun­nioi­tus. Kun­nioi­tuk­seen liit­tyy mie­les­tä­ni usko sii­hen, että toi­sel­la ihmi­sel­lä on arvok­kai­ta aja­tuk­sia. Sii­las­maa nos­taa täs­sä yhtey­des­sä tär­keän aja­tuk­sen esil­le sanoes­saan, että joh­ta­jien on suh­tau­dut­ta­va myös huo­noi­hin uuti­siin posi­tii­vi­ses­sa hen­ges­sä. Täl­lä taval­la voi var­mis­taa, että joh­ta­jil­le ker­ro­taan asioi­den oikea tila.

”Haas­te tar­koit­taa, ettei saa sor­tua itse­tyy­ty­väi­syy­teen. On tut­kit­ta­va vaih­toeh­toi­sia ske­naa­rioi­ta ja otet­ta­va myös huo­not uuti­set vas­taan.” Vaih­toeh­tois­ten ske­naa­rioi­den etsi­mi­nen edel­lyt­tää mie­les­tä­ni sitä, että uskoo voi­van­sa oppia toi­sel­ta jotain uut­ta. Hyvin usein ”tie­däm­me” tois­ten ihmi­sen poten­ti­aa­lin val­miik­si. Täl­löin emme kun­nioi­ta tois­ta ihmis­tä. Oikeas­ti emme tie­dä tois­ten aja­tuk­sis­ta mitään. Voim­me vain arvail­la ja ehkä jos­kus har­voin osua oike­aan. Tämän toi­sen puo­les­ta tie­tä­mi­sen tulee mie­les­säm­me hil­jen­tyä, jot­ta voim­me suh­tau­tua toi­sen puhee­seen ute­li­aas­ti ja kuun­nel­la aikuis­ten oikeas­ti. Sii­las­maan mukaan on myös uskot­ta­va sii­hen, että muut toi­mi­vat hyvis­sä aikeis­sa. Hel­pos­ti pro­vo­soi­dum­me, kun toi­nen sanoo jotain epä­miel­lyt­tä­vää. Täl­lai­sis­sa tilan­teis­sa ei pitäi­si antaa samal­la mital­la takai­sin, vaan pysäh­tyä het­kek­si, vetää hen­ki­ses­ti hen­keä ja läh­teä ute­li­aas­ti tut­ki­maan aihet­ta tar­ken­ta­vil­la kysy­myk­sil­lä. Näin saat­taa yllät­tyä ja löy­tää jotain arvo­kas­ta tie­toa, joka voi olla elin­tär­ke­ää lii­ke­toi­min­nan kan­nal­ta.

”Uudis­tu­mi­nen tar­koit­taa halua kuun­nel­la ja oppia, kehit­tää tai­toa, mukaut­taa tapo­ja ja muut­tua muut­tu­van lii­ke­toi­min­taym­pä­ris­tön muka­na.” Itse­tyy­ty­väi­syys on mie­les­tä­ni uudis­tu­mi­sen pahin este. Sii­las­maa puhuu myös opin­ja­nos­ta. Hän varoit­taa opin­ja­non heik­ke­ne­mi­ses­tä sil­loin, kun joh­to­teh­tä­vis­sä tot­tuu sii­hen, että muut sel­vit­tä­vät asioi­ta puo­les­ta­si. Lois­ta­va esi­merk­ki opin­ja­non säi­lyt­tä­mis­tä Sii­las­maan kir­jas­sa oli se, kun hän koki, ettei saa­nut mis­tään tar­peek­si tie­toa ymmär­tääk­seen koneop­pi­mis­ta. Sii­las­maa ilmoit­tau­tui alan gurun kurs­seil­le ja pala­si 20 vuo­den tauon jäl­keen kon­kreet­ti­ses­ti ohjel­moin­nin äärel­le. Täs­sä puhu­taan ilman muu­ta opin­ja­nos­ta, mut­ta myös esi­mer­kil­lä joh­ta­mi­ses­ta uudis­tu­mi­seen liit­tyen.

”Tavoit­tei­den saa­vut­ta­mi­nen tar­koit­taa vas­tuun­tun­toa, joka on kor­ke­aa vaa­ti­mus­ta­soa ja jat­ku­vaa kehi­tys­tä.” Vas­tuun­tun­to on Sii­las­maan mukaan sitä, että välit­tää aidos­ti. Hän myös puhuu täs­sä yhtey­des­sä kut­su­muk­ses­ta ja mie­les­tä­ni myös työ­hön liit­ty­väs­tä sisäi­ses­tä moti­vaa­tios­ta. Sisäi­nen moti­vaa­tio­han tar­koit­taa sitä, että työ sel­lai­se­naan on pal­kit­se­vaa eikä ihmi­nen tar­vit­se mitään ulkoi­sia palk­kio­ta tai ran­gais­tuk­sia toi­miak­seen. Täl­lai­ses­sa sisäi­sen moti­vaa­tion tilas­sa työs­ken­te­le­mi­nen oli­si tie­ten­kin ihan­ne. Sii­las­maa tote­aa­kin, että kai­kil­la pitäi­si olla mah­dol­li­suus tavoi­tel­la sitä. Onko kui­ten­kaan rea­lis­tis­ta aja­tel­la, että tämä on kai­kil­la tavoit­tee­na? Työ voi olla toi­sel­le vain elin­kei­no ja toi­sel­le syväl­li­nen kut­su­muk­sen koh­de. Mah­dol­li­suut­ta sisäi­sen moti­vaa­tion saa­vut­ta­mi­seen lisää kui­ten­kin tun­ne työn itse­näi­syy­des­tä. Käs­kyt­tä­vä ja mää­räi­le­vä joh­ta­mis­ta­pa ei edis­tä itse­näi­syy­den tun­net­ta. Täl­lai­nen joh­ta­mis­ta­pa ei ole mie­les­tä­ni enää edes mah­dol­lis­ta. Eläm­me jat­ku­vas­ti muut­tu­vas­sa ja moni­mut­kais­tu­vas­sa toi­min­taym­pä­ris­tös­sä, jos­sa joh­ta­jat eivät voi tie­tää kaik­kea. Sii­las­maan mukaan yksi­kään joh­ta­ja ei saa olla­kaan kri­tii­kin ja kysy­mys­ten ylä­puo­lel­la. Sii­las­maa tote­aa­kin: ”Hyvä tii­mi­joh­ta­ja naut­tii älyl­li­sis­tä haas­teis­ta. Ketään ei ole tar­koi­tus nola­ta, vaan kaik­ki pyr­ki­vät ymmär­tä­mään perus­teel­li­ses­ti, mikä saat­taa uha­ta yhtiön tule­vaa menes­tys­tä ja miten uhkia voi­daan lie­vit­tää.”

Para­noi­di opti­mis­ti vei luku­ko­ke­muk­se­na muka­naan ensi sivuis­ta läh­tien.  Kir­ja toi­mii mie­les­tä­ni monel­la tasol­la. Se on joh­ta­mis­kir­ja, mut­ta se on myös ennen muu­ta Sii­las­maan pers­pek­tii­vis­tä kuvat­tu­na Nokian tari­na sen vai­kei­na muu­tok­sen vuo­si­na. Toi­saal­ta kir­ja pereh­dyt­ti sel­keäs­ti mat­ka­pu­he­li­na­laan, mikä oli minul­le alaa vain sivus­ta seu­ran­nee­na erit­täin­kin mie­len­kiin­toi­nen näkö­kul­ma. Suo­sit­te­len kir­jaa. 😊

Huh­ti­kuun blo­gis­sa­ni poh­din, mik­si eri­lai­set nk. ”peh­meät arvot”, kuten esi­mer­kik­si empa­tia, itse­myö­tä­tun­to, tun­neä­ly jne., ovat ran­tau­tu­mas­sa työ­elä­mään ja joh­ta­mi­seen liit­ty­vään kes­kus­te­luun.

Lue lisää:

Recommended Posts