Mind­ful­ness opet­ti hel­lit­tä­mään

 In Itsemyötätunto, Mindfulness, Työhyvinvointi

Olen teh­nyt kah­dek­san viik­koa mind­ful­ness-har­joi­tuk­sia päi­vit­täin. Har­joit­te­lu on osa mind­ful­ness-tun­ne­tai­to­val­men­ta­ja­kou­lu­tus­ta­ni. Val­mis­tun val­men­ta­jak­si syk­syn aika­na. Ker­ron täs­sä blo­gis­sa sii­tä, miten mind­ful­ness-har­joit­te­lu­ni on suju­nut ja, mitä se on tuo­nut tul­les­saan elä­mää­ni. Tämä on täy­sin sub­jek­tii­vis­ta poh­din­taa aihees­ta. Elo­kuun blo­gis­sa­ni käyn sit­ten objek­tii­vi­sem­min tut­ki­musar­tik­ke­lei­den valos­sa läpi mind­ful­nes­sia.

Mind­ful­nes­sis­ta olen ollut pit­kään kiin­nos­tu­nut, mut­ta itse­myö­tä­tun­non tut­ki­mi­nen antoi sysäyk­sen läh­teä var­si­nai­seen val­men­nuk­seen mukaan. Teen tut­ki­mus­ta gra­du­ni puit­teis­sa itse­myö­tä­tun­nos­ta. Olen ollut suun­nat­to­man vai­kut­tu­nut sii­tä, mil­lai­sia posi­tii­vi­sia tut­kit­tu­ja vai­ku­tuk­sia itse­myö­tä­tun­nol­la on ter­vey­teem­me ja yleen­sä­kin hyvin­voin­tiim­me. Mind­ful­ness on yksi itse­myö­tä­tun­non kol­mes­ta osa-alu­ees­ta. Ennen val­men­ta­ja­kou­lu­tus­ta ajat­te­lin, ettei­vät var­si­nai­set medi­taa­tio­har­joit­teet sovi minul­le. Ajat­te­lin, että ennem­min­kin mind­ful­ness arjen puu­hien paris­sa on minul­le sopi­vam­paa. Nyt olen tois­ta miel­tä. Mind­ful­ness-har­joi­tus­ten teke­mi­nen on aut­ta­nut minua tuo­maan tie­tois­ta läs­nä­oloa enem­män myös arkee­ni. Olo har­joit­tei­den jäl­keen on aina hyvin levol­li­nen. Täl­lai­nen olo­ti­la on hyvin palaut­ta­va. Se aut­taa minua myös kes­kit­ty­mään ja fokusoi­maan teke­mi­siä­ni arjen kii­rei­den kes­kel­lä. Samaa olo­ti­laa en saa samas­sa mit­ta­kaa­vas­sa har­joit­ta­mal­la mind­ful­nes­sia arjen aska­rei­den paris­sa.

Minua arve­lut­ti, että löy­dän­kö päi­vit­täin 20 – 60 min aikaa har­joit­tei­ta var­ten. Sik­si en kos­kaan aiem­min läh­te­nyt omaeh­toi­ses­ti teke­mään har­joit­tei­ta. Ajan löy­tä­mi­nen huo­let­ti myös, kun ilmoit­tau­duin kou­lu­tuk­seen. Eräs har­joit­te­lun pää­mää­ris­tä onkin ollut löy­tää omaan elä­män­ryt­miin sopi­vaa har­joit­te­lua. Olen huo­man­nut, ettei minul­le sovi aamu­har­joit­te­lu. Se ei sovi, vaik­ka monis­sa mind­ful­ness-oppais­sa ohjeis­te­taan, että herää 30 minuut­tia aiem­min aamui­sin, että saat sovi­tet­tua päi­vää­si har­joit­teen. Ei, minä tar­vit­sen kun­nol­la herää­mi­sai­kaa aamul­la eikä sii­hen käy mind­ful­ness, vaik­ka toi­sin kir­jois­sa väi­te­tään. Olen kokeil­lut aamu­har­joit­tei­ta ja teen nii­tä vain, jos muu­ta vaih­toeh­toa ei sinä päi­vä­nä ole. Mind­ful­nes­sis­sa on kyse ennen muu­ta myös itsen­sä kuun­te­le­mi­ses­ta. Mie­les­tä­ni sen tun­nis­ta­mi­nen, ettei aamu­me­di­taa­tio sovi minul­le on juu­ri­kin itsen­sä kuun­te­le­mis­ta. Ilta­har­joit­te­lu sopii minul­le parem­min. Tosin, jos se menee lii­an myö­hään, niin nukah­dan har­joit­teen aika­na. Nukah­ta­mi­nen har­joit­teen aika­na on val­men­ta­ja­ni mukaan sama asia kuin meni­si nuk­ku­maan kun­to­sa­li­lait­teen vie­reen. Tämä var­mas­ti pitää paik­kan­sa. Näis­tä nukah­ta­mi­seen pää­ty­neis­tä har­joit­teis­ta olen kui­ten­kin oppi­nut, että voin käyt­tää mind­ful­ness-har­joit­tei­ta nukah­ta­mi­ses­sa apu­na. Nukah­ta­mi­nen on minul­le nimit­täin ajoit­tain vai­ke­aa.

Mind­ful­ness-har­joit­te­lun avul­la olen huo­man­nut sen, että suu­rim­man osan päi­väs­tä aja­tuk­se­ni ovat tule­vai­suu­des­sa. Tämän tie­sin kyl­lä ennes­tään. Kau­his­tut­ta­vaa on ollut kui­ten­kin havai­ta, kuin­ka pal­jon suun­nit­te­len ja huo­leh­din etu­kä­teen tule­vai­suut­ta. Huo­leh­ti­mi­sel­la saan itse omas­sa mie­les­sä­ni aikaan itsel­le­ni stres­si­reak­tion. Lii­as­sa huo­leh­ti­mi­ses­sa ei oikeas­taan ole mitään jär­keä. Tilan­teet mene­vät niin kuin mene­vät eikä nii­tä voi kau­hean tar­kas­ti ennus­taa etu­kä­teen. En ole kui­ten­kaan suun­nit­te­lu­vas­tai­nen hen­ki­lö enkä aio nyt mind­ful­nes­sin tulok­se­na läh­teä aje­leh­ti­maan elä­män vir­ras­sa las­tu­na lai­neil­le. Itsea­sias­sa rakas­tan suun­nit­te­lua. Suun­ni­tel­mien teke­mi­nen ja orga­ni­soin­ti innos­ta­vat minua. Suun­nit­te­lul­le­kin on kui­ten­kin oma aikan­sa ja paik­kan­sa. Kun suun­ni­tel­mat ja val­mis­te­lut on teh­ty, ei voi kuin odot­taa tule­vaa ute­li­aa­na. En ole läs­nä täs­sä het­kes­sä, kun mie­le­ni on huo­leh­ti­mas­sa tule­vai­suu­des­ta. Kun en ole läs­nä täs­sä het­kes­sä, en ole läs­nä lähei­sil­le­ni­kään tai en ole täy­des­tä sydä­mes­tä­ni teke­mäs­sä sitä, mitä kul­loin­kin teen.

Voin kyl­lä rehel­li­ses­ti myön­tää, ettei­vät var­si­nai­set mind­ful­ness-har­joit­teet minul­la vie­lä kovin hyvin suju. Aja­tuk­se­ni har­hai­le­vat nii­den­kin aika­na todel­la run­saas­ti, eten­kin siel­lä tule­vai­suu­des­sa. Teke­mä­ni har­joit­teet on kui­ten­kin ohjat­tu siten, ettei aja­tus­ten har­hai­le­mais­ta pide­tä epä­on­nis­tu­mi­se­na. Aja­tus­ten har­hai­lu kuu­luu asi­aan. Tie­toi­suu­den ohjaa­mi­nen aina takai­sin nyky­het­keen on mie­les­tä­ni tie­toi­suu­den voi­ma­har­joit­te­lua. Sitä­hän arki­kin on. Välil­lä mie­lem­me käy tule­vas­sa tai men­nes­sä. Sit­ten havah­dum­me ja palau­tam­me taas mie­lem­me nyky­het­keen. Har­joi­tuk­sis­sa varoi­te­taan, ettei itse­ään saa ruve­ta soi­maa­maan aja­tus­ten har­hai­le­mi­ses­ta. Mind­ful­ness opet­taa myös hyväk­syn­tää ja lem­peyt­tä itseä koh­taan. Hyväk­syn­tää mind­ful­ness on opet­ta­nut minul­le myös suh­tau­tu­mi­ses­sa­ni ympä­ris­töön. En voi vai­kut­taa esi­mer­kik­si lii­ken­ne­ruuh­kas­sa etee­ni kii­laa­viin mui­hin autoi­hin. Voin kui­ten­kin vali­ta sen, miten itse suh­tau­dun asi­aan. Ryh­dyn­kö mie­les­sä­ni sät­ti­mään tois­ta autoi­li­jaa vai suh­tau­dun­ko asi­aan tyy­nen hyväk­sy­väs­ti? Jäl­kim­mäi­nen vaih­toeh­to on oman mie­len­rau­ha­ni kan­nal­ta parem­pi. Sät­ti­mi­nen puo­les­taan oli­si nos­ta­nut vain stres­si­ta­soa. Muu­ta vai­ku­tus­ta sät­ti­mi­sel­lä ei oli­si tuos­sa tilan­tees­sa. Sama kos­kee myös suh­tau­tu­mis­ta omia vir­hei­tä koh­taan. Itsen­sä ruos­ki­mi­nen pitää vain hai­tal­lis­ta tun­ne­reak­tio­ta yllä. Sen sijaan vir­heen hyväk­sy­mi­nen rau­hal­lis­tes­ti ja sii­tä opik­si otta­mi­nen mie­len­rau­han säi­lyt­täen edis­tää hyvin­voin­tiam­me par­hai­ten. Täs­sä tul­laan­kin jo itse­myö­tä­tun­non ydin­ky­sy­mys­ten äärel­le. Itse­myö­tä­tun­nos­ta ja tun­tei­den vai­ku­tuk­ses­ta hyvin­voin­tiim­me voit lukea tar­kem­min aiem­mis­ta blo­geis­ta­ni.

Olen myös kokeil­lut mind­ful­ness-aja­mis­ta. Tämä on kyl­lä ihan oma sovel­luk­se­ni. Aje­len lähes päi­vit­täin Oulu — Muhos ‑väliä edes­ta­kai­sin 45 minuut­tia  ker­ral­laan. Tuon ajan olen tot­tu­nut käyt­tä­mään tehok­kaas­ti: soi­tan puhe­lui­ta, suun­nit­te­len tule­vaa, etsin sopi­via hark­ka­bii­se­jä tans­si­tun­neil­le ja niin edel­leen. Tuo kaik­ki pitää minua virit­täy­ty­nee­nä tai stres­saan­tu­nee­na, aihees­ta riip­puen. Se vie myös huo­mio­ni pois lii­ken­tees­tä ja ympä­ris­tös­tä. Havah­duin tähän, kun pap­pam­me tote­si meil­le tul­les­saan, että sii­hen tien­var­teen­han on nous­sut uusi talo. Ihmet­te­lin, että mikä­hän talo. Pap­pa tuu­ma­si, että sii­hen sil­lan kupee­seen on tul­lut se hie­no val­koi­nen talo. Olin aja­nut sen uuden talon ohi pari viik­koa enkä ollut sitä huo­man­nut. Pap­pa sen sijaan oli ollut skarp­pi­na. En minä. Niin­pä läh­din kokei­le­maan, mitä tapah­tuu, kun kes­ki­tyn vain aja­mi­seen ja ympä­ris­tön tark­kai­le­mi­seen. Sehän oli var­sin ren­tout­ta­vaa. Aina tehok­kain­ta ei ole olla teho­kas. Ehkä tämä oli myös lii­ken­ne­tur­val­li­suus­te­ko.

Teke­mis­sä­ni mind­ful­ness-har­joit­teis­sa tois­tu­vat sanat: ja hel­li­tä… Har­joit­te­lun tulok­se­na nuo sanat ovat jää­neet joten­kin soi­maan pää­hä­ni. Havah­dun aina välil­lä omaan sisäi­seen äänee­ni, joka sanoo: ja hel­li­tä… Tämä sel­väs­ti palaut­taa mie­le­ni takai­sin nyky­het­keen ja ren­tout­taa. Tämä aut­taa myös kii­reen tun­teen vähe­ne­mi­seen ja kes­kit­ty­mi­seen. Ihmeel­lis­tä, mut­ta tot­ta. Ehkä suu­rin hyö­ty kah­dek­san vii­kon har­joit­te­lun jäl­keen minul­le onkin se, että mind­ful­ness alkaa hii­pi­mään arjen toi­mii­ni.  Tuo­ta hyö­tyä en kui­ten­kaan oli­si saa­vut­ta­nut ellen oli­si teh­nyt var­si­nai­sia mind­ful­ness-har­joit­tei­ta. Täs­tä innos­tu­nee­na jat­kan­kin edel­leen har­joi­tuk­sia. Nii­tä näyt­tää löy­ty­vän hyvin pal­jon eri­lai­sia. Kesän aika­na aion­kin kokeil­la uusia har­joit­tei­ta ja helit­tää… 🙂

Recommended Posts