Mindfulness on enemmän kuin stressinhallintakeino

 In Blogi, Mindfulness, Työhyvinvointi

Mindfulnessin juuret ovat buddhalaisuudessa. Länsimaissa psykologia on ryhtynyt alunperin soveltamaan mindfulnessin ilman, että sitä on liitetty laajemmin buddhalaiseen filosofiaan. Mindfulnessia onkin pitkään tarkasteltu ennen muuta itsesäätelyn keinona. Tällä hetkellä mindfulness nähdään enemmän kokonaisvaltaisen henkisen kasvun kautta, jonka taustalla on myös buddhalaisuuteen liittyvää filosofiaa. Aluksi mindfulness pyrittiin irrottamaan kokonaan sen juuristaan. Nyt ollaan taas ottamassa askelta lähemmäs buddhalaisuutta. Julkisuudessa on käyty 2010-luvulta alkaen keskustelua mindfulnessin pinnallisuudesta, joka edistää suorittamiskulttuuria. Pohjimmiltaan keskustelu liittyy siihen, kuinka läheisesti mindfulnessin pitäisi liittyä buddhalaiseen ajatteluun.

Mindfulness voidaan kapeimmillaan ymmärtää menetelmäksi. Mindulness-harjoittelu nähdään tällöin tavaksi kehittää haluttuja psykologisia piirteitä, jotka auttavat parempaan suoriutumiseen. Tieteellisissä tutkimuksissa mindfulnessin on osoitettu olevan yhteydessä alempaan stressitasoon ja parempaan tunteidensäätelyyn. Organisaatiotasolla mindfulnessin kautta kehitettään hyvinvoivia ja tehokkaampia työntekijöitä, joiden avulla tulostavoitteet saavutetaan paremmin. Tätä ilmiötä kutsutaan McMindfulnessiksi McDonaldsiin verraten. Vaarallisen tästä ilmiöstä tekee sen, jos organisaatioissa esimerkiksi stressi ulkoistetaan pelkästään yksilön ongelmiksi, johon ratkaisu on mindfulness. Tällä tavalla voidaan hoitaa vain laajempien ongelmien oireita yksilötasolla. Pitää myös tarkastella organisaation rakenteita ja laajemmin koko yhteiskuntaa.

Kun mindfulnessia ajatellaan menetelmänä, pyritään nopeaan ratkaisuun. Voidaan esimerkiksi eliminoida stressiä ja pyrkiä aikaan saamaan aikaan positiivisia mielentiloja.  Tällöin mindfulnessia pidetään vain hyvinvoinnin edistäjänä. Mindfulnessista tulee hyvin kapea-alaista ja siitä jää paljon pois. Laajemmin tulkittuna mindfulness vaikuttaa hyvinvointimme lisäksi siihen, miten hahmotamme todellisuutta, millaisia ajatuksia meillä on, vuorovaikutukseemme ja tekoihimme. Mindfulnessin tarkoitus on ihmisten kukoistaminen, epäitsekkyys, myötätunto itseä ja muita kohtaan. Laajempi mindfulness-polku johtaa eettiseen toimintaan ja itsemme lisäksi muiden huomioimiseen.

Mindfulnessia eli tietoista läsnäoloa kehitetään meditoimalla. Meditaatiossa harjoitetaan mieltä pysymään nykyhetkessä tarkkaavaisesti ja hyväksyen. Tarkkaavaisuuden kohteena voi olla hengitys, kehon tuntemukset, mielen sisällöt tai mielessä voidaan toistaa lyhyitä mantroja. Tarkkaavaisuus on tietoisuutta nykyhetkessä havaintojen tasolla. Siihen liittyy ystävällinen ja utelias asenne. Hyväksyntä on puolestaan arvostelematon, avoin ja vastaanottavainen asenne kaikkea tarkkaavaisuutemme piiriin tulevaa kohtaan. Hyväksymme hetken juuri sellaisena kuin se on ja teemme havaintoja ilman vertailuja. Pelkkä tarkkaavaisuus tai keskittyminen ei ole meditaatiota. Tieteellisten tutkimusten mukaan meditaatio lisää aivojemme harmaata ainetta.

Meditaatio kehittää kykyämme havaita mielemme taipumuksia. Mielemme sisältö muuttuu jatkuvasti. Mieli tuottaa ajatuksia koko ajan. Tämä on ikään kuin sisäistä puhetta. Joskus puhe on järkevää ja toisinaan se ei ole. Sisäinen puheemme ei aina palvele meitä tai muita ihmisiä. On tärkeää olla itse ohjaksissa ja päättää, millaisten ajatusten matkaan lähtee. Sisäinen puhe sisältää usein jonkinlaista arvostelua tai tuomitsemista. Kyse voi olla myös erilaisista uskomuksista. Hyväksyvä tarkkaavaisuus auttaa meitä tulkitsemaan tilanteita juuri niin kuin ne ovat ilman, että annamme oman sisäisen puheemme värittää niitä. Näin kohtaamme muutkin ihmiset eettisesti ilman ennakkoluuloja. Näin avautuu myös mahdollisuus kohdata toiset ihmiset myötätuntoisesti. Tutkimuksissa on havaittu mindfulness-piirteen olevan yhteydessä korkeampaan pro-sosiaaliseen käyttäytymiseen, empatiaan ja tunneälykkyyteen.

Sisäinen puheemme liittyy aika pitkälle itseemme. Otanko lisää jälkiruokaa? Mitähän muut ajattelevat minusta? Olenko terve? Mikä on elämässäni tärkeintä? Meditointi vähentää niiden aivoalueiden aktiivisuutta, jotka vastaavat minäkeskeisestä sisäisestä puheesta. Kun ryhdymme näkemään sisäisen puheemme ikään kuin ulkopuolelta käsin, emme samaistu siihen niin helposti. Tällöin voimme myös syvemmin pohtia omia tapoja ja arvoja. Tämä on polku henkilökohtaiselle kasvulle.

Vastustaminen ja haluaminen ovat kärsimyksemme lähteitä. Tuskaa ei voi välttää, mutta se voidaan kohdata taitavasti. Mindfulnessin päämääränä ei ole muuttaa kokemuksiamme. Sen päämääränä on auttaa meitä hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Hyväksyntä tarkoittaa, että annamme asioiden olla niin kuin ne ovat, vaikkemme pitäisi niistä. Kärsimys syntyy siitä, että haluamme asioiden olevan eri tavalla. Usein itse voimistamme tällä haluamisellamme tuskaamme. Haluaminen ilmenee mielessämme sisäisenä puheena. Jos esimerkiksi olemme juuttuneet liikenneruuhkaan, voimme vastustaa tilannetta suhtautumalla aggressiivisesti hitaaseen liikenteeseen. Jos puolestaan kohtaamme menetyksiä elämässämme, voimme vastustaa tapahtunutta katkeralla pohtimisella, että miksi juuri minulle piti käydä näin. Kyse on siitä, minkälaisen suhteen otamme todellisuuteen. Jos meille tapahtuu jotain negatiivista, se aiheuttaa meille tuskaa. Jos emme hyväksy tuota todellisuutta, lisäämme kärsimystämme vastustamalla sitä (Kärsimys = Tuska x Vastustaminen). Hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita, ettemme tekisi mitään asioiden eteen. Luopumalla vastustamisesta luovumme ylimääräisestä tunnetaakasta. Rauhallisemmasta mielestä käsin meidän on helpompaa löytää myös ratkaisuja tilanteeseen.

Meditaatiosta voi tulla suorittamista ja uusi stressitekijä elämään, jos emme ymmärrä mindfulnessin tausta-ajatuksia. Hyväksyminen on myös meditaation perusta. Tämä tarkoittaa, että hyväksymme myös sisäisen puheemme, joka vie meitä pois tietoisesta läsnäolosta. Vaikka meditaatiossa pyritään pitämään mieli nykyhetkessä, hyväksytään, että mielen luontainen taipumus on harhailla. Mielen sisältöjä ei voi tukahduttaa. Tukahduttaminen on vastustamista. Mitä enemmän vastustamme sitä sitkeämmin mieli harhailee. Meditaatiossa kaikki ajatukset ja tunteet otetaan vastaan, mutta niiden kanssa ei jäädä seurustelemaan. Kun mielensisällöt on kohdattu, siirretään taas tarkkaavaisuus meditaation. Tätä tehdään aina uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Tätä on meditaatio. Hyväksymällä aina uudelleen ja uudelleen mielen harhailu, opitaan hyväksyntään myös elämässä.

Meditaatio ei johda aina rauhoittumiseen. Siihen ei yksittäisessä meditaatiossa edes pyritä, koska se olisi haluamista. Haluaminen vie tarkkaavaisuutemme pois nykyhetkestä. Toisinaan yksittäinenkin meditaatio voi rauhoittaa. Omakohtainen kokemukseni on, että mitä stressaavampi päivä on ollut, sitä rauhattomammin mieli on meditaatiossakin. Buddhalainen munkki Ajahn Brahm kertoo hänen ensimmäisen meditaatio-opettajansa sanoneen, ettei ole olemassa sellaista kuin huono meditaatio. Tämä on erittäin vapauttava ja hyväksyvä ajatus. Meditaatio parantaa pitkällä tähtäimellä kykyämme kohdata haastavia tilanteita arjessa. Tämä vaatii säännöllistä harjoittelua. Mindfulnessin paradoksi on, ettei meditaatiossa kuitenkaan pyritä minnekään.

Ei ole yksiselitteistä, mitä osallistujat ottavat mukaansa mindfulness-kursseilta. Mindfulness-valmentajana pyrin huolehtimaan, että kursseillani käydään aina taustafilosofiaa läpi siinä määrin kuin se minulle tässä hetkessä on avautunut. Osalle meditaatio voi jäädä pysyväksi osaksi elämää. Osa ottaa kurssilta mukaansa muutaman vinkin stressihallintaan. Minulle tämä sopii. Ei ole minun asiani tuputtaa mitään kenellekään, vaan hyväksyä ne valinnat, joita osallistujat tekevät. Siksi pyrin suunnittelemaan kurssini siten, että sieltä löytyy kaikenlaisia vaihtoehtoja. Jotta mindfulness-valmentaja pystyisi tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja, on olennaista, että hänellä on itsellään riittävän syvällinen omakohtainen kokemus mindfulnessista. Tärkeää on, että valmentaja myös itse meditoi säännölliseksi. Meditaatio lisää ymmärrystä taustafilosofiasta. Jos näin ei ole, jää mindfulnessin ohjaaminen pelkästään suppealle tasolle. Tällöin on vaara, että mindfulness ymmärretään vain kapea-alaisesti stressinhallinnan menetelmänä, joka pahimmassa tapauksessa edistää vain suorittamisen kulttuuria ja lisää stressiä. Tärkeää on myös, ettei mindfulnessia tarjota ratkaisuksi ongelmiin, joiden juuret ovat muualla kuin yksilössä.

Lue lisää:

Bhikkhu, A. (2020). The Myth of McMindfulness. Mindfulness.

Brahm, A. (2014) Mindfulness, bliss, and beyond. A. meditator´s handbook. Wisdom Publications Inc.

Crane, R. (2017). Implementing Mindfulness in the Mainstream: Making the Path by Walking it. Mindfulness.

Huang, Z. (2019). Learning from the “right” ground of mindfulness: some insights for the “good” interculturalist. Language and Intercultural Communication.

Kristensen, M. (2017). Mindfulness and resonance in an era of acceleration: a critical inquiry. Journal of Management, Spirituality & Religion.

Kudesia, R. (2019). Mindfulness as Metacognitive practice. Academy of Management Review.

McCaw, C. (2019). Mindfulness “thick” and “thin” – a critical review of the use of mindfulness in education. Oxford Review of Education.

Purser, R., Milillo, J. (2015). Mindfulness Revisited: A Buddhist-Based Conceptualization. Journal of Management Inquiry

Rau, H., Williams, P. (2016) Dispositional mindfulness: A critical review of construct validation research. Personality and Individual Difference, 93.

Shapiro, S., Siegel, R., Neff, K. (2018). Paradoxes of Mindfulness. Mindfulness

Recommended Posts