Mielenrauhaa eri näkökulmista

 In Blogi, Mindfulness, Palautuminen, Tunteet

Mindufelnessin eli hyväksyvän tietoisen läsnäolon mukaan mielenrauha syntyy nykyhetken hyväksymisestä sellaisena kuin se on ilman minkäänlaista arvostelua. Varsinaisesti mindfulnessissa ei kuitenkaan tavoitella mitään – ei edes mielenrauhaa. Kun pystyy luopumaan tavoittelemisesta tai haluamisesta ja on läsnä hyväksyen kaiken – hyvän ja huonon – voi kuitenkin saavuttaa sisäisen rauhan. Tässä on paradoksi. Tämä paradoksi pitää itse kokea ja oivaltaa, jotta tähän hetkeen pysähtymisestä tulee syvällistä.

Kärsimyksemme tai rauhattomuutemme syntyy siitä, että emme hyväksy nykyhetkeä sellaisena kuin se on. Haluamme olla jossain muualla tai jotain muuta. Voimme luoda vaikkapa joulusta ihannekuvan päähämme. Kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan, haluamme asioiden olevan toisin. Tällöin emme pysty hyväksymään vallitsevaa tilannetta. Syntyy kärsimystä. Hyväksymällä tilanteen voimme hellittää ja rauhoittua. Meidän perheessä on viime vuosina syntynyt toteamus: ”Emme ehtineet siivota tuotakaan nurkkaa, mutta joulu tuli silti.” Mikä voisi olla sinun lauseesi?

”Vain silloin, kun vastustaa tapahtuvaa, on sen armoilla. Maailma saa silloin päättää ihmisen onnesta ja murheesta.” Näin sanoo henkinen opettaja Eckhart Tolle, jonka nimen monet varmaan tunnistavat. Emme voi kontrolloida ympäristöä emmekä toisia ihmisiä. Jos mielenrauhamme on riippuvainen muusta kuin itsestämme, emme löydä rauhaa. ”Ole ystävällinen hetkeä kohtaan ja toivota se tervetulleeksi – välittämättä siitä, missä valepuvussa se ilmaantuu”, jatkaa Tolle.

Mielenrauhaa voi tarkastella myös metataitojen näkökulmasta. Mielessämme virtaa koko ajan kaikenlaista: tunteita, käskyjä, mielihaluja ja ajatuksia. Osa näistä mielensisällöistä on järkeviä ja osa ei. Mielemme luontainen taipumus on lähteä kaikkien näiden mielensisältöjen mukaan. Mielemme luontainen taipumus on myös uskoa näitä kaikkia alati muuttuvia mielensisältöjä. Tällaiseen oletustilaan mielemme palaa koko ajan.

Hyvinvoinnin kannalta tarvitsemme kykyä asettua tarkkailijan asemaan mielensisältöjemme suhteen. Ikään kuin istuisimme rannalla tarkkailemassa alati muuttuvaa maisemaa. Säät ja vuodenajat muuttuvat, mutta tarkkailija on ja pysyy alati muuttumattomana. Jos olemme mielensisältöjemme vietävissä, minuutemme peittyy niiden alle. Minuus on jotain ihan muuta kuin vaihtuvat mielensisältömme. Se on tarkkailija, joka voi itse päättää, millaisten mielensisältöjen mukaan lähtee. Tarkkailija voi myös ottaa etäisyyttä tunteisiin ja pysyä rauhallisena olipa tilanne millainen hyvänsä. Tarkkailija istuu rannalla rauhallisena säästä ja olosuhteista huolimatta.

Lue lisää:

Mindfulness on enemmän kuin stressinhallintakeino – Arpeeti % %

Eckhart Tolle: Uusi maa. Elämän tarkoituksen ovaltaminen.

Arto Pietikäinen: Joustava mieli.

Shapiro, S., Siegel, R., & Neff, K. D. (2018). Paradoxes of Mindfulness. Mindfulness, 9(6), 1693-1701. https://doi.org/10.1007/s12671-018-0957-5

Recommended Posts