Kuuntelemisen taito, tunteet ja vuorovaikutus
Vuorovaikutuksessa kohdataan aina tunteiden tasolla. Tunteet ovat kehon automaattisia hermostollisia ja hormonaalisia muutoksia, jotka auttavat meitä sopeutumaan kulloiseenkin tilanteeseen. Ne vaikuttavat myös vuorovaikutukseemme. Kiireessä esimerkiksi sympaattinen hermosto aktivoituu ja stressihormonien eritys käynnistyy. Samalla myös tarkkaavaisuus kaventuu. Huomiomme keskittyy vain niihin asioihin, jotka koemme tärkeiksi tehdä juuri nyt. Voi käydä niin, ettemme huomaa toisten ihmisten kaikkia viestejä tai emme haluakaan kiinnittää niihin huomiota. Tällaisissa tilanteissa voi syntyä unohtamisia ja kiistoja siitä, oliko jostakin asiasta puhuttu vai ei. Vuorovaikutuksemmekin muuttuu kiireessä töksähteleväksi. Tämä saatetaan kokea töykeänä, vaikkemme sitä tarkoittaisikaan. Kiire ja siitä aiheutuvat tunteet ovat otollisia vuorovaikutukseen liittyviä ristiriitojen lähteitä.
Kiireessä kaventuneen tarkkaavaisuuden tilassa toimimme helpommin myös omien uskomusten ja ennakkokäsitysten varassa, koska tämä nopeuttaa toimintaamme. Tällä on kuitenkin hintansa vuorovaikutuksen kannalta. Voimme toimia nopeasti, mutta meiltä jää huomioimatta paljon asioita. Tarkkaavaisuutemme ei ole avointa, joten näemme helposti tapahtumat ja ihmiset omien ennakkokäsitystemme kautta. Tällöin emme anna vuorovaikutuksen toisille osapuolille mahdollisuutta. Mitä vahvempia uskomuksemme ovat tai mitä kiireisempiä olemme, sitä vahvemmin näemme vuorovaikutustilanteenkin värittyneestä näkökulmasta. Vuorovaikutuksen tulkitseminen omien ennakkokäsitysten kautta johtaa usein väärinkäsityksiin ja ristiriitoihin.
Ennakkokäsityksemme tekevät kuuntelemisestamme ja toisen ymmärtämisestä vajavaista, vaikka emme varsinaisesti keskeyttäisikään toista. Usein myös suunnittelemme ennakkoon mielessämme, mitä sanoisimme seuraavaksi tai miten voisin kampittaa toisen mielipiteen. Tällöinkään emme keskity täysin toisen kuuntelemiseen. Kuuntelemisen taito vaatii pysähtymistä ja sitä, ettemme puuhastele jotain muuta kuunnellessamme. Aivotutkimusten mukaan tarkkaavaisuutemme ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.
Avoimen vuorovaikutusilmapiirin saavuttaminen on usein haaste. Tämä johtuu siitä, että ensin pitää itse uskaltaa selvittää omat ennakkokäsitykset, uskomukset ja tarkastella omaa toimintaa avoimesti. Jos tämän jälkeen voimme vuorovaikutuksen aikana laittaa uskomuksemme hetkeksi syrjään ja kohdata toiset ihmiset lapsenomaisen uteliaisuuden kautta, ollaan jo pitkällä avoimen vuorovaikutusilmapiirin saavuttamisessa. Näin vuorovaikutus on tasa-arvoisempaan, eettisempää ja toiselle osapuolellekin tulee todennäköisesti kokemus siitä, että häntä kuunnellaan aikuisten oikeasti.
Vuorovaikutustilanteisiin liittyy ennakoimattomuus. Ennakoimattomuus johtuu siitä, että vuorovaikutuksessa on aina mukana vähintään kaksi yksilöä, joiden vuorovaikutus on keskenään riippuvaista, mutta kumpikaan ei voi varmasti tietää toisen seuraava siirtoa. Usein kuitenkin ajattelemme tietävämme ennakkoon, miten toinen aikoo reagoida sanomisiimme. Kohtaan usein työnohjauksissa tilanteita, joissa tällainen ajattelu johtaa siihen, ettei asioita edes oteta avoimesti esille. Saatamme myös määritellä ennakkoon, miten jonkun toisen ihmisen tulisi vuorovaikutustilanteessa olla. Kun tilanne ei etenekään toiveidemme mukaisesti, olemme pettyneitä ja saatamme vetäytyä. Tällöin asiat eivät etene ja tärkeitä keskusteluita jää käymättä.
Tärkeää on myös uskaltaa puhua omista toiveista ja ajatuksista. Uskaltaminen lähtee ennen muuta meistä itsestämme, vaikka avoimuutta ja turvallisuutta ylläpitävä johtamiskulttuurikin on tärkeää. Välillä kohtaan työssäni hyvin epärealistisia oletuksia siitä, että esimerkiksi esimiehen pitäisi tietää sanomattakin, mitä ihmiset toivovat. On todella epäreilua asettaa ketään tällaiseen ajatuksenlukijan asemaan, kun emme itsekään siihen pysty, vaikka niin välillä luulemme.
Tunteet vahvistuvat ja muovautuvat vuorovaikutuksessa. Tunneäly on myös toimivan vuorovaikutuksen perusta. Tämäkin lähtee liikkeelle itsestämme. Tunneälyn perusta on se, että osaamme itse tunnistaa itsessämme tunteitamme ja säädellä niitä eri tilanteisiin sopiviksi. Tämän opittuamme on helpompi tunnistaa tunteita myös muissa ihmisissä. On myös syytä tiedostaa, että tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen. Kaikki tunteet, joita meillä on, eivät ehkä ole lähtöisin itsestämme. Vastaavasti meidän omilla tunnetiloillamme on vaikutusta lähiyhteisöömme. Tunteidensäätely työyhteisöissä on siten erittäin tärkeää.
Tunteidensäätely ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi aina olla iloisia tai tekopirteitä. Välillä on hyvä sanoa myös negatiivisia tunteita ääneen kasvotusten eikä peitellä niitä esimerkiksi hymiöiden taakse sähköposteihin. Omia tunteita voi ilmaista myös rakentavalla tavalla. Voi sanoa, että jokin asia suututtaa tai, että on surullinen jostain asiasta. Tutkimuksissa onkin havaittu, että tunteiden rakentava ilmaisu kehityskohteiden ilmaisemisen yhteydessä tuo painoarvoa asialle enemmän. Tunteisiin vetoavat asiat muistetaan myös paremmin. Tunneälyä on sekin, että tiedostaa, miten eri tunteet vaikuttavat meihin itseemme ja ylipäätään kaikkiin ihmisiin.
Haluatko kehittää itseäsi tai työyhteisöäsi vuorovaikutukseen, kuuntelemiseen tai tunteisiin liittyen? Tutustu Arpeetin työyhteisöpalveluihin: https://www.arpeeti.fi/tyoyhteisot/
Lue lisää:
Läsnäolevan kuuntelemisen voima ja vaikeus – Arpeeti
Dialogissa on voimaa – Arpeeti
