Itsensä johtaminen yksilön näkökulmasta
Työelämän tutkimukset ennustavat, että itsensä johtamisen taitojen merkitys työelämässä kasvaa entisestään. Myös koronapandemian aiheuttama etätyöhön siirtyminen joillakin aloilla on edellyttänyt uudenalaisten itsensä johtamisen taitojen haltuun ottamista. Tarkastelen tässä tekstissä tutkimusten valossa, mitä itsensä johtaminen konkreettisesti on yksilötasolla. Itsensä johtaminen on aiheena laaja, joten jatkan siitä myöhemmin julkaistavassa toisessa blogissa. Siinä käyn läpi, mitä itsensä johtaminen edellyttää johtamiselta ja millaisia tutkimustuloksia itsensä johtaminen vaikutuksista työn tekemiseen on löydetty.
Itsensä johtaminen ei ole pelkästään ajanhallintaa ja tavoitteiden asettamista. Itsensä johtaminen pitää sisällään erilaisia käyttäytymisstrategioita, sisäisien palkkioiden ja rangaistusten luomista, konstruktiivisien ajatusrakennelmien hallintaa, omista arvoista käsin toimimista, omasta hyvinvoinnista huolehtimista ja tunteiden säätelyä. Itsensä johtaminen on myös oppimista ja kehittymistä. Keskeistä on lisäksi oman itsetuntemuksen kehittäminen. Kaikki nämä osa-alueet kytkeytyvät toisiinsa. Itsensä johtaminen ei rajoitu pelkästään työhön ja vaan se on osa koko elämää. Itsenä johtamisessa on ennen muuta kyse mielen taidoista. Tällöin tullaan oman tarkkaavaisuuden suuntaamisen, itsereflektion, kehotietoisuuden ja meta-ajattelun äärelle.
Itsensä johtaminen rakentuu omien arvojen pohjalle. Omien arvojen pohjalta toimiminen tuottaa sisäistä motivaatiota ja luo tunnetta siitä, että pystyy elämään autenttista elämää. Tutkimuksissa autenttisuuden kokemus elämässä on yhdistetty hyvinvointiin ja optimaaliseen toimintaan. Sisäinen motivaatio puolestaan tukee parhaiten työn tekemistä. Itsensä johtaminen on ennen muuta omien arvojen mukaista toimintaa arjessa. Omien arvojen mukainen elämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuntisi mielihyvää koko ajan. Päinvastoin, tekojen tasolla omien arvojen seuraaminen voi tarkoittaa ponnisteluja ja kovaa työtä. Jotta arvot konkretisoituisivat teoiksi, tarvitaan erilaisia käyttäytymistä ohjaavia strategioita.
Käyttäytymisstrategiat tarkoittava oman toiminnan ohjaamista lisääntyneen itsensä tarkkailun, tavoitteiden asetannan sekä erilaisten palkkioiden ja rangaistuksen määrittämisen kautta. Nämä toimet auttavat myös niissä tilanteissa, joissa pitäisi tehdä epämieluisia tehtäviä. Tässä yhteydessä itsensä johtaminen on konkreettista ajanhallintaa ja tietoista oman tarkkaavaisuuden suuntaamista tavoitteiden mukaisiin tehtäviin. Erilaisten käyttäytymisstrategioiden pitää palvella myös oman hyvinvoinnin ylläpitämistä. Lisääntyneen itsensä tarkkailun kautta voi tulla tietoiseksi omien voimavarojen rajoista ja esimerkiksi huolehtia työpäivän aikaisesta tauotuksesta.
Käyttäytymisen muuttaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Erilaisista tottumuksista on vaikea päästä eroon. Vaikka itsensä johtaminen perustuu pitkälle sisäisiin palkkioihin, on niitäkin erilaisia. Arto Pietikäinen määrittelee kirjassaan sisäisten pikapalkkioiden käsitteen. Pikapalkkiot ovat välittömiä myönteisiä seurauksia käyttäytymisestämme. Ne palkitsevat heti. Arvojen mukaisen toiminta voi palkita vasta viiveellä. On siten miellyttävämpää jättää tylsä työtehtävä tekemättä aamulla ja siirtyä suoraan miellyttävämpiin, vaikka toisin olisi aiemmin päättänyt. Oman toiminnan tarkkailun kautta voi tulla tietoiseksi taipumuksistaan lähteä pikapalkkioiden perään. Esimerkiksi mindfulness-harjoittelun kautta voi kehittää tietoisuustaitojaan ja parantaa impulssikontrollia. On myös hyvä muistaa, että on helpompi oppia uusia tapoja kuin päästä eroon vanhoista tavoista. Tottumukset syntyvät aikojen kuluessa toistojen kautta. Samoin uudet paremmat tavat syntyvä toistojen kautta.
Sisäisillä palkkioilla pyritään lisäämään innostumista ja sisäistä motivoitumista itse työstä. Tämä voi tarkoittaa työn muokkaamista siten, että siihen sisältyy entistä enemmän miellyttäviä tekijöitä. Vastaavasti voidaan keskittyä vain työn miellyttäviin puoliin ja jättää huomiotta negatiiviset seikat. Tällöin itse työtä ei muuteta mitenkään, vaan ajattelua ja tarkkaavaisuutta suunnataan eri tavoin. Esimerkiksi hoiva-alalla voi keskittyä epämiellyttävien hoitotoimenpiteiden aikana ajattelemaan sitä hyvinvointia, jota hoitotoimenpiteellä potilaalle tuottaa. Itsensä johtamiseen liittyykin merkityksellisyyden kokemuksen löytäminen työssä.
Ajatusrakennelmia muokkaamalla voi vaikuttaa positiivisesti suoriutumiseen. Usein meillä voi olla erilaisia uskomuksista itsestämme, toisista ihmisistä tai työstämme. Nämä voivat haitata suoriutumista ja kehittymistämme. Itsensä johtaminen tarkoittaa, että tulemme tietoiseksi ajatusrakennelmistamme ja muokkaamme niitä hyvinvointimme ja työn tekemisen kannalta suotuisimmiksi. Ihmisellä itsellään on omistajuus omiin subjektiivisiin kokemuksiin työn tekemisestä. Niitä voimme aina muuttaa, vaikkemme voisi muuttaa ympäröiviä olosuhteita. Ajatusrakennelmien havainnointi ja niiden muokkaaminen vaatii todella hyviä itsereflektiotaitoja. Itsereflektio ei ole synonyymi itsekriittisyydelle. Liiallinen itsekriittisyys näyttäisi jopa haittaavan itsensä johtamista. Sen sijaan realististen positiivisten ajatusrakennelmien, kuten optimistisuuden, viljeleminen näyttäisi parantavan hyvinvointia ja suorituskykyä. Positiivisten ajatusten viljeleminen lisää omaa pystyvyyden tunnetta ja näin ihminen löytää uusia voimavaroja käyttöönsä. Ajatusrakennelmien kautta voi myös säädellä omia tunteitaan.
Tunteiden säätely vaikuttaa itsensä johtamisessa suoriutumiseen ja hyvinvointiin. Kaikilla tunteilla on sijansa hyvinvointimme, kehittymisemme ja suoriutumisemme kannalta. Tunteet ovat kehittyneet evoluutiossa ja niiden tehtävänä on toimia sopeutumiskeinoina ympäristöön. Tunteet liittyvät aina hermostollisiin muutoksiin, joiden tarkoituksena on valmistaa meitä toimimaan tunteiden edellyttämällä tavalla. Hermostolliset muutokset, jotka ovat erilaisia eri tunteilla, vaikuttavat puolestaan suoriutumiseen. Tunteet heräävät meissä automaattisesti. Tunteet ovat elämänhistoriaamme ja evoluutioon liittyvä perustava paras arvaus siitä, mikä reaktio missäkin tilanteessa on soveltuvin. Aina tämä arvaus ei osu oikeaan. Tällöin tarvitsemme erilaisia tunteiden säätelyn keinoja. Tunteiden säätelyä voi oppia. Itsemyötätunto on yksi tunteiden säätelyn keino, jonka hyödyt tulevat esille etenkin stressaavissa tilanteissa. Itsemyötätunto perustuu myötätuntoisiin ajatusrakennelmiin, jotka rauhoittavat tunteita. Itsemyötätunto näyttäisi edistävän myös sisäistä motivaatiota ja kannustavan itsensä kehittämiseen. Tämän perusteella voisi sanoa, että itsemyötätunto on hyödyllinen piirre itsensä johtamisen kehittymisessä. Lue lisää itsemyötätunnosta aiemmista blogeistani.
Itsensä johtamisessa suuntaudutaan kohti sisäisesti motivoivia tehtäviä, mutta johdetaan itseä tekemään myös epämieluisempia tehtäviä. Tehtävät voivat liittyä työhön tai laajemminkin elämään, esimerkiksi omaan hyvinvointiin. Itsensä johtamisen pohjalla ovat ihmisen omat arvot, joita toteuttamalla ihminen kokee voivansa elää autenttista elämää. Itsensä johtaminen on läsnä aina jollakin tavalla työn tekemisessä. Vaikka ihmisten toimintaa työyhteisöissä ohjaavat johtajat, niin lopulta ihminen itse kontrolloi omaa tekemistään. Johtaminen vaikuttaa kuitenkin siihen, miten laajasti yksilöt ja tiimit voivat työssään toteuttaa itsensä johtamista. Puhtaimmillaan itsensä johtaminen on sitä, että ihmiset voivat toimia työssään omien tavoitteidensa ja arvojensa pohjalta. Johtaako tämä aina kuitenkaan esimerkiksi tiimitasolla parhaimpaan tulokseen? Seuraavassa blogissani paneudunkin itsensä johtamisen johtamiseen. Itsensä johtaminen ei tarkoita sitä, että ihmiset jätettäisiin ilman tukea. Itsensä johtaminen ei ole kaikille helppoa ja luontaista. Ihmisiä ei pidäkään jättää yksin itsensä johtamisessa vaateiden kanssa. Tutkimuksissa on havaittu, että lyhyet itsensä johtamisen taitojen kehittämiseen tähtäävät koulutukset eivät ole tehokkaita. Itsensä johtamisen taitojen kehittäminen onkin jatkuvaa ja pitkäkestoista työtä. Pohdin seuraavassa blogissani myös tätä asiaa.
Lue lisää:
Arpeetin itsemyötätunto-blogit: Itsemyötätunto Archives – Arpeeti
Goldsby, M. G., Goldsby, E. A., Neck, C. B., Neck, C. P. & Mathews, R. (2021). Self-Leadership: A Four Decade Review of the Literature and Trainings. Administrative sciences, 11(1), 25.
Stewart, G. L., Courtright, S. H. & Manz, C. C. (2011). Self-Leadership: A Multilevel Review. Journal of Management, 37(1), 185–222.
Bracht, E. M., Junker, N. M. & van Dick, R. (2018). Exploring the social context of self-leadership—Self-leadership-culture. Journal of theoretical social psychology, 2(4).
Goldsby, E., Goldsby, M., Neck, C. B. & Neck, C. P. (2020). Under Pressure: Time Management, Self-Leadership, and the Nurse Manager. Administrative sciences, 10(3), 38.
Pietikäinen, A. (2019). Kohti arvoistasi. Suuntaa mielekkäisiin muutoksiin. Duodecim.
