Itsemyötätunto tuottaa vakaata ja realistista itsearvostusta itsetuntoa paremmin

 In Blogi, Itsemyötätunto, Työhyvinvointi

Tutkimusten mukaan itsemyötätunto tuottaa vakaampaa ja realistisempaa itsearvostusta kuin hyvä itsetunto. Itsemyötätuntoiset ihmiset ottavat enemmän vastuuta omien virheiden korjaamisesta ja eivätkä tunne epäonnistumisten yhteydessä niin suurta ahdistusta. Itsemyötätuntoiset ihmiset käyttävät vähemmän aikaa sosiaaliseen vertailuun ja sen miettimiseen, mitä muut mahtavat heistä ajatella. Hyvä itsetunto puolestaan saattaa johtaa pahimmassa tapauksessa narsismiin. Vastaava yhteyttä ei ole tutkimuksissa löydetty itsemyötätuntoon liittyen. Näitä aiheita käsittelen tässä blogi-kirjoituksessani. Jos itsemyötätunto ei ole sinulle käsitteenä ennestään tuttu, niin siitä voit lukea joulukuun blogistani.

Itsemyötätunto tuottaa sisäistä merkityksellisyyden tunnetta, joka ei perustu itsetehostukselle tai muiden vähättelylle. Itsemyötätuntoon liittyy ajatus, ettemme tarvitse itsemme ulkopuolelta mitään tunteaksemme itsemme arvokkaaksi tai riittäväksi. Meille ei ylipäätään tarvitse tapahtua mitään erityistä tai ihmeellistä, että tuntisimme olomme hyväksi. En kuitenkaan väitä sitä, etteikö ystävän kiitos tai ylistävä palaute tuntuisi hyvältä, mutta voimme arvostaa itseämme ihan yhtä paljon myös ilman niitä. Koska emme tarvitse mitään ulkopuoleltamme tulevaa itsearvostuksemme tueksi, on itsearvostuksemme varsin vakaata.

Itsemyötätunto ei ole itsekeskeisyyttä, vaikka arvostamme hyviä puoliamme. Ymmärrämme, että kaikilla ihmisillä on vahvuuksia ja heikkouksia samalla tavalla kuin itsellämmekin. Näin ollen pystymme arvostamaan omia hyviä puoliamme ilman, että alkaisimme tuntea ylimielisyyttä toisia kohtaan. Emme arvosta itseämme siksi, että olisimme muita parempia. Arvostamme itseämme sellaisena kuin olemme – heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Itsemyötätunto on hyväksyvä suhtautumistapa itseemme. Itsetuntoon puolestaan liittyy tarve määritellä itsensä joko hyväksi tai huonoksi. Itsetunto on arvio omasta arvosta, joka määrittyy omien onnistumisten, epäonnistumisten ja toisiin kohdistuvan vertailun kautta. Itsemyötätunto puolestaan on enemmänkin avointa ja hyväksyvää tietoisuutta omia kokemuksia kohtaan. Hyvän itsetunto sen sijaan nojaa vertailuun ja tunteeseen, että on muita parempi jossakin suhteessa. Hyvän itsetunnon ylläpitämisessä saattaakin ilmetä tarve suojata tai korostaa egoaan. Itsemyötätuntoinen ihminen huomioi puolestaan sen, että hän muuttuu koko ajan eikä häntä voi määritellä joko hyväksi tai huonoksi. Itsemyötätuntoiset ihmiset kohtaavat myös riittämättömyyden tunteet hyväksynnän kautta eivätkä tuomiten.

Itsemyötätunto suojaa meitä ahdistukselta epäonnistumisten yhteydessä. Itsemyötätuntoon kuuluu myös se puoli, että kohdatessamme kritiikkiä ja epäonnistumisia, ne eivät vaikuta itsearvostukseemme. Itsemyötätuntoisina osaamme suhtautua palautteeseen ja epäonnistumisiin realistisesti ja muuttaa tarvittaessa toimintaamme. Hyvän itsetunnon ylläpito voi puolestaan aiheuttaa omien epäonnistumisten vähättelyä ja syiden etsimistä itsensä ulkopuolelta. Tämä johtuu siitä, että itsetunto rakentuu onnistumisten, epäonnistumisten ja ulkopuolisten arvioiden ympärille. Epäonnistumiset ja muiden kritiikki on tällöin uhka omanarvontunnolle. Tämä voi johtaa myös siihen, että ihminen tulee vihaiseksi tai aggressiiviseksi, kun hänen itsearvostuksensa tunnetta uhataan. Oman itsearvostuksen ulkokohtaisuus voi aiheuttaa myös ylimielisyyttä, muiden aliarviointia ja muiden näkökantojen torjumista. Hyvän itsetunnon säilyttämisen pahin varjopuoli voi olla jopa narsismi. Itsemyötätunnolle ei ole löytynyt tällaista yhteyttä. Sen sijaan itsemyötätuntoiset arvioivat itseään tutkimusten mukaan realistisesti. Hyvän itsetunnon omaavien itsearvioinnit ovat usein puolestaan ylimitoitettuja.

Hyvää itsetuntoa tunnetaan, kun asiat sujuvat hyvin. Itsemyötätunto on merkityksellistä etenkin silloin, kun kohtaamme vastoinkäymisiä. Kun voimme suhtautua virheisiimme hyväksyvästi, voimme myös ottaa niistä vastuuta. Jos virheitään ei voi myöntää, ei niistä voi ottaa vastuutakaan. Tutkimuksissa onkin havaittu, että itsemyötätuntoiset ihmiset ottavat paremmin virheistään vastuuta kuin hyvän itsetunnon omaavat ihmiset.  Lisäksi omien heikkouksien ja virheiden ajattelu aiheuttaa itsemyötätuntoisille ihmisille vähemmän ahdistusta kuin hyvän itsetunnon omaaville ihmisille. Itsemyötätuntoiset ihmiset myös käyttävät vähemmän aikaa sen pohtimiseen, mitä muut heistä ajattelevat.

Itsemyötätunto liittyy huolenpidon ja yhteisyyden tunteisiin. Itsetunto puolestaan liittyy kilpailuun ja voimantuntoon. Nämä tunteet ovat hyvin erilaisia ja aktivoivat meissä erilaisia hormonireaktioita. Hormonireaktiot ovat puolestaan yhteydessä esimerkiksi stressiin. Itsemyötätuntotaitojen kehittämisen onkin havaittu lisäävän oksitosiinihormonin eritystä. Oksitosiini lievittää pelkoa ja ahdistusta sekä alentaa stressiä ja saa näin stressiin kuuluvan taistele-pakene -reaktion katkeamaan.

Minulle itsemyötätunto merkitsee armollisuutta ja vapautta. Armollisuus tarkoittaa minulle itseni hyväksymistä sellaisena kuin olen. Vapaus tarkoittaa minulle oman näköistä elämää omien arvojen mukaan elettynä. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos itsearvostus lähtee siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Polku itsemyötätuntoisuuteen ei ole ollut eikä ole minulle helppo. Itsemyötätuntoisuustaitojen kehittäminen vaatii mielestäni harjoitusta samaan tapaan kuin vaikkapa tanssin oppiminen. Itsemyötätuntoisuutta harjoitellaan usein mindfulnessin kautta, jossa omiin ajatuksiin ja tunteisiin opitaan suhtautumaan hyväksyvästi ja arvostelematta. Mindfulnessin harjoittamiseen on olemassa pitkiä kursseja, kirjoja, cd-levyjä ja nettikursseja. Eri ihmisille sopivat varmasti eri tavat. Minulle, hyvin käytännönläheiselle ihmiselle, on sopinut parhaiten arjen tilanteissa kokeileminen ja harjoitteleminen. Ja harjoittelu jatkuu edelleen, ei itseäni ruoskien, vaan mahdollisimman itsemyötätuntoisesti?

Seuraavassa blogissani helmikuussa pohdin, että unohdetaanko muutosjohtamisessa työidentiteettien johtaminen.

Aiheeseen liittyvää luettavaa

Kirjat:

Kristin Neff: Itsemyötätunto. Luovu itsesi soimaamisesta ja löydä itsevarmuutesi.

Tieteelliset artikkelit:

Barnad Laura, Curry John. (2011). Self-Compassion: Conceptualizations, Correlates & Interventions. Review of General Psychology.

Neff Kristin, Hsieh Ya-Ping, Dejitterat Kullaya. (2005). Self-Compassion, Achievement Goals , and Coping with Academic Failure. Self and Identity 4.

Neff Krsitin, Vonk Roos. (2009). Self-Comapssion Versus Global Self-Esteem: Two Different Ways of Relating to Oneself. Journal of Personality 77:1.

Recommended Posts