Itse­myö­tä­tun­to tuot­taa resi­liens­siä

 In Itsemyötätunto, Johtaminen, Työhyvinvointi

Resi­liens­si aut­taa sel­viy­ty­mään jous­ta­vas­ti elä­män haas­teis­ta. Resi­liens­si on kykyä palau­tua nopeas­ti eri­lai­sis­ta stres­saa­vis­ta tilan­teis­ta. Hyvään resi­liens­si­ky­kyyn liit­tyy­kin posi­tii­vi­nen emo­tio­naa­li­suus. Tämä tar­koit­taa sitä, että ihmi­nen kokee elä­mäs­sään enem­män posi­tii­vi­sia kuin nega­tii­vi­sia tun­tei­ta. Nega­tii­vis­ten tun­tei­den val­las­sa tilan­teet koe­taan hel­pom­min stres­saa­vik­si, vaik­kei tilan­ne objek­tii­vi­ses­ti tar­kas­tel­tu­na oli­si­kaan kuor­mit­ta­va. Tun­teet siten joko ede­saut­ta­vat tai hait­taa­vat toi­min­taam­me. Täs­tä voit lukea tar­kem­min aiem­mis­ta blo­geis­ta­ni ”Tun­teet krii­si­ti­lan­tees­sa” tai ”Tun­teet työ­elä­mäs­sä”.  Tii­vis­täen voi­si sanoa, että nega­tii­vi­set tun­teet hei­ken­tä­vät kog­ni­tii­vis­ta kapa­si­teet­tiam­me ja posi­tii­vi­set tun­teet paran­ta­vat sitä. Stres­saan­tu­nee­na ajat­te­lum­me on kapea-alais­ta ja innos­tu­nee­na olem­me luo­via. On siis loo­gis­ta, että elä­män vas­toin­käy­mis­ten koh­dal­la löy­däm­me parem­min rat­kai­su­ja posi­tii­vis­ten tun­tei­den val­las­sa. Haas­te on kui­ten­kin se, miten kuor­mit­ta­vis­sa tilan­teis­sa voim­me kään­tää nega­tii­vi­set tun­teet posi­tii­vi­sek­si.

Nega­tii­vi­set tun­teet kaap­paa­vat huo­miom­me. Aivom­me on evo­luu­tion saa­tos­sa raken­net­tu siten, että nega­tii­vi­set tun­teet ja aja­tuk­set kaap­paa­vat mie­les­säm­me val­lan. Sik­si tar­vit­sem­me­kin tun­tei­den­sää­te­lyn kei­no­ja, jot­ta voi­sim­me toi­mia eri tilan­teis­sa jous­ta­vas­ti. Teho­kas­ta tun­tei­den­sää­te­lyä on se, että pys­tym­me muok­kaa­maan nopeas­ti tun­teem­me tilan­tee­seen sopi­vak­si siten, että ne pal­ve­le­vat hyvin­voin­tiam­me ja tavoit­tei­tam­me. Tun­tei­den­sää­te­ly vai­kut­taa suo­riu­tu­mi­sen lisäk­si myös mer­kit­tä­väs­ti hyvin­voin­tiim­me. Tun­tei­den­sää­te­ly on sitä vai­keam­paa mitä stres­saa­vam­mas­sa tilan­tees­sa olem­me. Sik­si tun­tei­den­sää­te­lyä kan­nat­taa har­joi­tel­la. Tun­tei­den­sää­te­lyä voi har­joit­taa samaan tapaan kuin lihas­kun­toa­kin. Esi­mer­kik­si mind­ful­ness-har­joit­te­lu kas­vat­taa aivo­jen tun­ne­sää­te­lys­tä vas­taa­vien aluei­den mas­saa. Kun ker­ron täs­tä, yleen­sä ihmi­set pysäh­ty­vät tämän tie­don äärel­le häm­men­ty­nee­nä. Emme vält­tä­mät­tä tule arjes­sa aja­tel­leek­si mie­len­tai­to­jen kehit­tä­mis­tä. On innos­ta­vaa aja­tel­la, että voim­me har­joit­te­lun kaut­ta kehit­tää aivo­jam­me läpi koko elä­mäm­me.

Itse­myö­tä­tun­to aut­taa kuor­mit­ta­vis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. Mind­ful­ness on yksi itse­myö­tä­tun­non osa-alueis­ta.  Itse­myö­tä­tun­to on tun­tei­den­sää­te­lyn kei­no, jon­ka avul­la voi­daan ottaa lem­peä, hyväk­sy­vä ja arvos­te­le­ma­ton suh­tau­tu­mis­ta­pa omaa kär­si­mys­tä koh­taan. Täl­lai­nen suh­tau­tu­mis­ta­pa tuot­taa hal­lit­ta­vuu­den koke­mus­ta stres­saa­vis­sa tilan­teis­sa vähen­tä­mäl­lä uhkan tun­net­ta. Käy­tän­nös­sä itse­myö­tä­tun­to vähen­tää psy­ko­lo­gi­sia ja kehol­li­sia stres­si­reak­tioi­ta. Kehon stres­si­reak­tioi­ta ja itse­myö­tä­tun­toa on tut­kit­tu mm. syke­vä­li­vaih­te­lun avul­la. Itse­myö­tä­tun­non avul­la stres­si­hor­mo­nin eri­tys lak­kaa ja sym­paat­ti­sen her­mos­ton virit­ty­mi­nen vähe­nee. Näin pääs­tään rau­hoit­tu­mi­sen tilaan, jos­ta käsin voi­daan kuor­mit­ta­vaa tilan­net­ta kat­soa objek­tii­vi­sem­min kuin se nega­tii­vis­ten tun­tei­den val­las­sa oli­si mah­dol­lis­ta. Täl­lai­ses­sa tilas­sa pys­tym­me par­hai­ten löy­tä­mään jous­ta­via rat­kai­su­ja sel­vi­täk­sem­me haas­teel­li­sis­ta tilan­teis­ta. Resi­liens­sin kan­nal­ta onkin tär­ke­ää nopeas­ti toi­pua stres­si­reak­tiois­ta ja nega­tii­vi­sis­ta tun­teis­ta. Posi­tii­vi­set tun­teet toi­mi­vat tär­keä­nä resurs­si­na, jon­ka avul­la voi­daan sel­vi­tä haas­ta­vis­ta elä­män­ti­lan­teis­ta. Itse­myö­tä­tun­to lisää posi­tii­vi­sia tun­tei­ta ja vähen­tää nega­tii­vis­ta ajat­te­lua.

Itse­myö­tä­tun­to aut­taa koh­taa­maan vai­keat­kin tun­teet. Teho­kas tun­tei­den­sää­te­ly ei tar­koi­ta kui­ten­kaan tun­tei­den tukah­dut­ta­mis­ta. Jos yri­täm­me tukah­dut­taa tun­tei­ta, ne tule­vat aina voi­mak­kaam­pi­na mie­leem­me. Tun­tei­den tukah­dut­ta­mi­nen vie myös pal­jon psy­ko­lo­gi­sia voi­ma­va­ro­ja, mikä joh­taa kog­ni­tii­vi­sen kapa­si­teet­tim­me heik­ke­ne­mi­seen. Nega­tii­vi­set tun­teet rau­hoit­tu­vat, kun ne tun­nis­te­taan ja koh­da­taan. Käy­tän­nös­sä tämä rau­hoit­taa tun­ne­kes­kuk­sem­me, man­te­li­tu­mak­keen, toi­min­nan. Nega­tii­vis­ten tun­tei­den nimeä­mi­nen ja hyväk­sy­mi­nen onkin yksi tär­keä itse­myö­tä­tun­non osa­te­ki­jä.

Tun­teet tun­tu­vat kehos­sa. Tämä on yleis­maa­il­mal­li­nen ilmiö ja eri tun­teet tun­tu­vat kehos­sam­me ihmi­ses­tä riip­pu­mat­ta samal­la taval­la. Mie­ti het­ki, mis­sä koh­taa häpeä esi­mer­kik­si tun­tuu kehos­sa­si? Tun­tei­den koh­taa­mi­sen läh­tö­koh­ta onkin se, että pys­tym­me nimeä­mään ja tun­nis­ta­maan omia tun­tei­tam­me. On mie­len­kiin­tois­ta, että keho­me­di­taa­tio paran­taa tun­tei­den tun­nis­ta­mi­sen kykyä. Keho­me­di­taa­tios­sa­han tark­kaa­vai­suus siir­re­tään vuo­ro­tel­len eri kehon osiin. Keho­me­di­taa­tio ei kes­ki­ty ollen­kaan tun­tei­siin, mut­ta paran­taa sil­ti tun­tei­den tun­nis­ta­mis­ta. Samal­la, kun keho­tie­toi­suu­tem­me kas­vaa, para­nee myös kykym­me tun­nis­taa tun­tei­ta. Tämä selit­tyy sil­lä, että tun­tei­siin liit­tyy aina kehol­li­sia ais­ti­muk­sia. Omien tun­tei­den tun­nis­ta­mi­sen kyky on läh­tö­koh­ta tehok­kaal­le tun­ne­sää­te­lyl­le ja sitä kaut­ta myös resi­liens­sil­le. Tai­to tun­nis­taa omia tun­tei­ta on myös läh­tö­koh­ta sil­le, että osaam­me tun­nis­taa nii­tä muis­sa ihmi­sis­sä.

Rau­hal­li­se­na voim­me kat­sel­la haas­ta­via tilan­tei­ta uusis­ta näkö­kul­mis­ta. Voim­me arvioi­da, onko tilan­ne oikeas­ti mei­tä uhkaa­va. Auto­maat­ti­set tun­ne­reak­tiom­me saat­ta­vat hämä­tä jos­kus mei­tä luu­le­maan, että olem­me vaa­ras­sa tai uhat­tui­na. Aiem­mat koke­muk­sem­me ja usko­muk­sem­me virit­tä­vät meis­sä ihmi­sis­sä tun­tei­ta eri tavoin. Voi olla, ettei työ­ka­ve­ri koe jotain tilan­net­ta stres­saa­vak­si, vaik­ka se meil­le sitä edus­taa­kin. Resi­liens­sin kan­nal­ta on hyvä ravis­tel­la välil­lä omien usko­muk­sien­sa toden­pe­räi­syyt­tä. Tämä onnis­tuu kui­ten­kin vas­ta rau­hal­li­ses­ta ja tur­val­li­ses­ta mie­len­ti­las­ta käsin, jol­loin voim­me ottaa etäi­syyt­tä ajat­te­luum­me. Stres­saan­tu­nee­na ajat­te­lum­me ja tun­teem­me toi­mi­vat hel­pom­min auto­maat­tioh­jauk­sel­la eli usko­mus­ten ja ennak­ko­luu­lo­jem­me ohjaa­mi­na. On hyvä välil­lä tar­kas­tel­la omia mie­len­si­säl­tö­jä ikään kuin ulko­puo­li­sen tark­kai­li­jan sil­min. Näin saa­tam­me jos­kus huo­ma­ta, ettei uhkaa oikeas­ti ole ole­mas­sa­kaan, vaan se on oman ajat­te­lum­me tuo­te. Jos kui­ten­kin toteam­me, että haas­te on ole­mas­sa, onnis­tuu rat­kai­su­jen etsi­mi­nen myös par­hai­ten rau­hal­li­ses­ta mie­len­ti­las­ta käsin. Mit­ta­vien haas­tei­den yhtey­des­sä tätä pro­ses­sia kan­nat­taa vie­dä eteen­päin jon­kun ulko­puo­li­sen kans­sa. Esi­mer­kik­si työ­noh­jaus aut­taa oman ajat­te­lun laa­jen­ta­mi­ses­sa ja rat­kai­su­jen löy­tä­mi­ses­sä haas­tei­siin.

Jos kiin­nos­tuit, niin ole­han yhtey­des­sä. Arpee­til­ta löy­tyy luen­to­ja aihees­ta sekä mind­ful­ness-val­men­nuk­sia ja työ­noh­jaus­pal­ve­lui­ta. Kysy myös verk­ko­val­men­nuk­sia!

Arpee­tin face­book-sivuil­la voit käy­dä tutus­tu­mas­sa lyhyeen mind­ful­ness-har­joi­tuk­seen, joka toi­mii myös vir­kis­tä­vä­nä tau­ko­na työ­päi­vän aika­na. https://www.facebook.com/arpeeti/videos/833800607148686/

Lue lisää:

Tun­teet krii­si­ti­lan­tees­sa: https://www.arpeeti.fi/tunteet-kriisitilanteessa/

Tun­teet työ­elä­mäs­sä: https://www.arpeeti.fi/tunteet-tyoelamassa/

Allen, A. B. & Lea­ry, M. R. (2010). Self-Compassion, Stress, and Coping. Social and Per­so­na­li­ty Psyc­ho­lo­gy Com­pass, 4(2), pp. 107–118.

Fredrick­son, Mancuso, Gra­ni­gan, Tuga­de (2000). The Undoing Effect of Posi­ti­ve Emo­tions. Moti­va­tion and Emo­tion , Vol,. 24.

Neff, K. (2003b). Self-com­pas­sion: An alter­na­ti­ve concep­tua­liza­tion of a healt­hy atti­tu­de toward one­self. Self and Iden­ti­ty, 2(2), 85–101.

Ryds­tedt, John­sen, Lundh, Deve­reux (2013). The Concep­tual Roles of Nega­ti­ve and Posi­ti­ve Affce­ti­vi­ty in the Stres­sor-Strain Rela­tions­hip. Europe´s Jour­nal of Psyc­ho­lo­gy.

Tuga­de, M. M., Fredrick­son, B. L. & Feld­man Bar­rett, L. (2004). Psyc­ho­lo­gical Resi­lience and Posi­ti­ve Emo­tio­nal Gra­nu­la­ri­ty: Exa­mi­ning the Bene­fits of Posi­ti­ve Emo­tions on Coping and Health. Jour­nal of Per­so­na­li­ty, 72(6), pp. 1161–1190.

Recommended Posts