Itse­myö­tä­tun­to suo­jaa kroo­ni­sel­ta stres­sil­tä

 In Itsemyötätunto, Työelämä, Työhyvinvointi

 

Itse­myö­tä­tun­toa tut­ki­taan nyt tie­tees­sä kiih­ty­vää vauh­tia. Täl­lä het­kel­lä usko­taan, että itse­myö­tä­tun­to saat­taa olla yksi hyvin­voin­nin avain­te­ki­jä. Olen luke­nut mar­ras­kuun aika­na lähes 100 tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­ta itse­myö­tä­tun­nos­ta. Työ­ni ede­tes­sä luet­tu­ja tut­ki­muk­sia ker­tyy var­mas­ti aina­kin toi­nen moko­ma lisää. Tut­kin gra­dus­sa­ni itse­myö­tä­tun­non yhteyt­tä posi­tii­vi­siin ja nega­tii­vi­siin tun­tei­siin. Juu­ri jous­ta­va ja hyvin­voin­tiam­me tuke­va tun­tei­den sää­te­ly onkin yksi itse­myö­tä­tun­non tär­keä ilme­ne­mis­muo­to.

 Itse­myö­tä­tun­to tar­koit­taa lem­pe­ää, hyväk­sy­vää ja empaat­tis­ta asen­net­ta itseä koh­taan sil­loin, kun koh­taam­me kär­si­mys­tä, epä­on­nis­tu­mi­sia ja riit­tä­mät­tö­myy­den tun­tei­ta. Tämän posi­tii­vi­sen asen­teen avul­la voim­me suo­jau­tua omil­ta tuo­mit­se­vil­ta aja­tuk­sil­ta, eris­täy­ty­mi­sen tun­teel­ta ja lii­al­li­sel­ta uppou­tu­mi­sel­ta nega­tii­vi­siin tun­tei­siim­me. Itse­myö­tä­tun­to läh­tee aja­tuk­ses­ta, että olem­me usein juu­ri itse itsem­me pahim­pia tuo­ma­rei­ta. Vai­keis­sa tilan­teis­sa koh­te­lem­me itseäm­me mie­les­säm­me pahem­min kuin koh­te­li­sim­me lähei­siäm­me vas­taa­vas­sa tilan­tees­sa.

Itse­myö­tä­tun­non osa-alu­eet ovat ystä­väl­li­syys, yhtei­nen ihmi­syys ja mind­ful­ness. Ystä­väl­li­syys itseä koh­taan tar­koit­taa kykyä suh­tau­tua itseen­sä empaat­ti­ses­ti ja ymmär­tä­väi­ses­ti, kun koh­taam­me epä­on­nis­tu­mi­sia ja riit­tä­mät­tö­myy­den­tun­tei­ta. Vas­ta­koh­ta täl­le suh­tau­tu­mis­ta­val­le on itse­kri­tiik­ki ja kovuus. Itse­myö­tä­tun­toon kuu­luu myös sen ymmär­tä­mi­nen, että me kaik­ki ihmi­set koem­me epä­on­nis­tu­mi­sia ja epä­täy­del­li­syyt­tä. Kär­si­mys ja riit­tä­mät­tö­myys ovat elä­mään kuu­lu­via nor­maa­lei­ta asioi­ta. Vas­ta­koh­ta­na täl­le aja­tuk­sel­le on eris­täy­ty­mi­nen ja koke­mus sii­tä, että omat kär­si­myk­sem­me ovat ainut­laa­tuis­ta. Itse­myö­tä­tun­non kol­mas osa-alue on mind­ful­ness. Tämä tar­koit­taa avoin­ta, hyväk­sy­vää ja arvos­te­le­ma­ton­ta tie­toi­suut­ta itseä koh­taan, kun koh­taam­me kär­si­mys­tä. Nega­tii­vi­seen tilan­tee­seen liit­ty­vät tun­teet ja aja­tuk­set ote­taan vas­taan sel­lai­si­na kuin ne mie­leen tule­vat. Tun­tei­ta ja aja­tuk­sia ei yri­te­tä tukah­dut­taa, kos­ka se toi­si ne vain mie­leem­me entis­tä voi­mak­kaam­pi­na. Emme jää kui­ten­kaan näi­den tun­tei­den ja aja­tus­ten val­taan­kaan. Ymmär­räm­me ne mie­lem­me tuot­teek­si, jot­ka eivät mää­rit­te­le mei­tä ihmi­si­nä. Toi­vo­tam­me tun­teet ja aja­tuk­set ter­ve­tul­leik­si ja kuun­te­lem­me nii­hin liit­ty­vän vies­tin. Tämän jäl­keen hyväs­te­lem­me ne lem­peäs­ti ja annam­me itsel­lem­me läm­pöä ja ymmär­rys­tä vai­kean tilan­teen kes­kel­lä. Täl­lä taval­la­han toi­mi­sim­me myös sil­loin, jos kysees­sä oli­si esi­mer­kik­si lap­sem­me, puo­li­som­me tai ystä­väm­me. Mik­si siis suh­tau­tu­mi­sem­me itseem­me eri taval­la kär­si­myk­sen het­kel­lä?

Itse­myö­tä­tun­to ei ole itse­sää­liä. Itse­sää­li on itse­kes­kei­syyt­tä, johon liit­tyy tun­ne eril­li­syy­des­tä muis­ta ihmi­sis­tä ja oman kär­si­myk­sen lii­oit­te­lu ver­rat­tu­na mui­den kär­si­myk­seen. Nega­tii­vis­ten tun­tei­den ja aja­tus­ten mureh­ti­mi­nen lisää eril­li­syy­den tun­net­ta ja kaik­ki tämä voi joh­taa pahim­mas­sa tapauk­ses­sa masen­nuk­seen.

Mureh­ti­mi­nen vie voi­ma­va­ro­jam­me. Uppou­tu­mi­nen mureh­ti­mi­seen ja itse­syy­tök­siin kulut­ta­vat psyyk­kis­tä ener­gi­aam­me niin pal­jon, ettei muul­le toi­min­nal­le jää enää ”laa­ja­kais­tal­lam­me” tilaa. Täl­löin suo­ri­tus­ky­kym­me heik­ke­nee, mikä hait­taa toi­miam­me esi­mer­kik­si tilan­teen paran­ta­mi­sek­si. Itse­myö­tä­tun­to­tai­to­jen ansios­ta nega­tii­vi­set tun­teet ja aja­tuk­set vai­kut­ta­vat mei­hin vähem­män, kos­ka emme uppou­du ener­gi­aa kulut­ta­vaan asioi­den märeh­ti­mi­seen. Näin toi­min­ta­ky­kyäm­me ja hyvin­voin­tim­me säi­lyy parem­pa­na ras­kai­den­kin olo­suh­tei­den kes­kel­lä. Itse­myö­tä­tun­non voi­ma pii­lee tun­tei­den ja aja­tus­ten sää­te­lys­sä. Suh­tau­dum­me nega­tii­vi­siin tun­tei­siim­me ja aja­tuk­siim­me hyväk­sy­vän etäi­ses­ti ikään kuin havain­noi­sim­me nii­tä ulkoa­päin. Näin meil­le jää voi­ma­va­ro­ja antaa itsel­lem­me myö­tä­tun­toa, läm­pöä ja ymmär­rys­tä vai­keil­la het­kil­lä. Tun­ne­ko­ke­mus muut­tuu nega­tii­vi­ses­ta tyy­nen posi­tii­vi­sek­si. Posi­tii­vis­ten tun­teet puo­les­taan avar­ta­vat ajat­te­luam­me näke­mään asioi­ta uudes­ta näkö­kul­mas­ta ja ehkä jopa löy­tä­mään uusia rat­kai­su­ja tilan­tee­seen.

Nega­tii­vis­ten aja­tus­ten ja tun­tei­den tukah­dut­ta­mi­nen vähen­tää myös voi­ma­va­ro­jam­me. Itse­myö­tun­toi­si­na emme yri­tä tukah­dut­taa epä­miel­lyt­tä­viä aja­tuk­sia ja tun­tei­ta, vaan hyväk­sym­me ne sel­lai­si­na kuin ne ovat. Tukah­dut­ta­mi­sen seu­rauk­se­na aja­tuk­set ja tun­teet pyr­ki­vät voi­mal­li­sem­min mie­leem­me, jol­loin tar­vit­sem­me entis­tä enem­män ener­gi­aa nii­den tukah­dut­ta­mi­seen. Tukah­dut­ta­mi­nen syö voi­ma­va­ro­jam­me samal­la taval­la kuin mureh­ti­mi­nen­kin. Mureh­ti­mi­nen ja tukah­dut­ta­mi­nen yllä­pi­tä­vät stres­si­reak­tioi­ta kehos­sam­me. Stres­si puo­les­taan vai­kut­ta­vat hai­tal­li­ses­ti hor­mo­ni­toi­min­nan ja vas­tus­tus­ky­vyn alen­tu­mi­sen kaut­ta fyy­si­seen ter­vey­teem­me.

Itse­myö­tä­tun­non vai­ku­tuk­set hyvin­voin­tiim­me ovat moni­nai­set. Hyvät itse­myö­tä­tun­to­tai­dot vähen­tä­vät sekä nega­tii­vis­ten aja­tus­ten että tun­tei­den mureh­ti­mis­ta ja tukah­dut­ta­mis­ta. Tämä vähen­tää stres­sin fysio­lo­gi­sia vai­ku­tuk­sia. Itse­myö­tä­tun­to saa aikaan saman­lai­sen reak­tion kehos­sam­me kuin esi­mer­kik­si lähei­sil­täm­me saa­ta­va sosi­aa­li­nen tuki. Itse­myö­tä­tun­to­tai­to­jen har­joit­ta­mi­sen onkin havait­tu lisää­vän oksi­to­sii­ni­hor­mo­nin eri­tys­tä. Oksi­to­sii­ni lie­vit­tää pel­koa ja ahdis­tus­ta ja alen­taa stres­siä ja saa näin stres­siin kuu­lu­van tais­te­le-pake­ne ‑reak­tion kat­kea­maan. Itse­myö­tä­tun­to liit­tyy myös opti­mis­miin, onnel­li­suu­teen, elä­män­tyy­ty­väi­syy­teen, posi­tii­vi­siin tun­tei­siin, hyväk­sy­vään asen­tee­seen omaa ulko­nä­köä koh­taan, posi­tii­vi­seen ter­veys­käyt­täy­ty­mi­seen ja hyvään aloi­te­ky­kyyn. Kaik­ki nämä ovat olen­nai­sia asioi­ta mie­len­ter­vey­tem­me ja hyvin­voin­tim­me kan­nal­ta.

Itse­myö­tä­tun­to aut­taa mei­tä voi­maan hyvin kes­kel­lä stres­saa­vaa työ­elä­mää. Eri­lai­set työ­elä­män tilan­teet herät­tä­vät meis­sä moni­nai­sia tun­tei­ta. Itse­myö­tä­tun­to aut­taa mei­tä hal­lit­se­maan näi­tä tun­tei­ta. Itse­myö­tä­tun­to on mie­les­tä­ni tär­keä työ­elä­mä­tai­to, jos­ta on hyö­tyä ihmis­ten hyvin­voin­nil­le ja tätä kaut­ta koko orga­ni­saa­tioi­den menes­ty­mi­sel­le. Toki itse­myö­tä­tun­to on tär­ke­ää ihmi­sen hyvin­voin­nil­le yli­pää­tään. Tar­ve itse­myö­tä­tun­to­tai­to­jen kehit­tä­mi­seen läh­tee meis­tä jokai­ses­ta itses­tä eikä kenel­le­kään voi tuput­taa mitään oppe­ja. Työyh­tei­söt voi­vat kui­ten­kin mie­les­tä­ni tar­jo­ta tie­toa itse­myö­tä­tun­nos­ta ja edis­tää sel­lais­ta myö­tä­tun­tois­ta kult­tuu­ria, joka ruok­kii hyvin­voin­tia.

Itse­myö­tä­tun­toon liit­tyy myös vakaa oma­nar­von­tun­to, rea­lis­ti­set itsear­vioin­ti­ky­vyt ja proak­tii­vi­nen toi­min­ta, mut­ta näi­hin seik­koi­hin palaan tar­kem­min seu­raa­vas­sa blo­gis­sa­ni tam­mi­kuus­sa.

 

Aihee­seen liit­ty­vää kir­jal­li­suut­ta:

Kris­tin Neff: Itse­myö­tä­tun­to. Luo­vu itse­si soi­maa­mi­ses­ta ja löy­dä itse­var­muu­te­si.

Gil­bert Paul: Myö­tä­tun­toi­nen mie­li. Uusi näkö­kul­ma arjen haas­tei­siin.

Juha­ni Laak­so: Mie­len talo. Vapa­tau­ta aja­tuk­sia – kehi­tä tun­tei­ta.

Arto Pie­ti­käi­nen: Jous­ta­va mie­li. Vapau­du stres­sin, uupu­muk­sen ja masen­nuk­sen yli­val­las­ta.

Ron­nie Gran­dell: Itse­myö­tä­tun­to.

Uusimmat artikkelit