Itsemyötätunto – mistä oikeastaan on kyse?
Itsemyötätunnon juuret ovat buddhalaisessa filosofiassa, jonka mukaan myötätunto kuuluu kaikille elollisille olennoille, myös meille itsellemme. Itsemyötätunto koostuu kolmesta toisiinsa yhteydessä olevasta osa-alueesta:
- Mindfulness – kyky tarkastella omia mielensisältöjä tarkkailijana samaistumatta niihin liikaa. Vastakohta tälle on liiallinen murehtiminen tai mielensisältöjen tukahduttaminen.
- Yleinen ja yhteinen ihmisyys – ymmärrämme, että ihmisyyteen kuuluu kärsimys, menetykset ja epäonnistumiset. Kaikki jaamme näitä vaikeita kokemuksia. Vastakohta tälle on eristäytyminen muista eli itsesääli tai marttyyriasenne.
- Ystävällisyys – annamme itsellemme huolenpitoa ja hoivaa kärsimyksen hetkellä. Suhtaudumme itseemme lempeällä ymmärtäväisyydellä. Vastakohta tälle on liiallinen itsekritiikki.
Itsemyötätunto on tunteiden säätelyn keino, jonka avulla voimme ottaa hyväksyvän ja arvostelemattoman suhtautumistavan omaan kärsimykseen. Itsemyötätunto tuottaa joustavia sopeutumiskeinoja stressiin. Tutkimuksissa tämä on todennettu sekä stressin psykologisten että fysiologisten vaikutusten osalta. Korkeampi itsemyötätunto on lisäksi yhteydessä matalampaan työuupumukseen ja korkeampaan optimistisuuteen, onnellisuuteen, resilienssiin ja minäpystyvyyteen.
Itsemyötätunto lisää emotionaalista selkeyttä ja vaikeiden tunteiden hyväksymistä. Hermoston tasolla korkea itsemyötätunto aktivoi rauhoittavaa parasympaattista hermostoa silloin, kun olemme esimerkiksi pettyneitä, häpeissään, pelokkaita tai suuttuneita. Itsemyötätunto toimii samalla tavalla kuin se, että rauhoittaisimme hätääntynyttä tai kärsivää lasta. Itsemyötätunnossa rauhoitamme kärsimyksen hetkellä itseämme. Näin saamme tunnereaktiomme tasaantumaan, jolloin voimme ottaa vaikeaan tilanteeseen objektiivisemman näkökulman. Tällöin emme luovuta vastoinkäymisten kohdalla niin helposti. Itsemyötätunto lisääkin sinnikkyyttä epäonnistumisten yhteydessä. Liiallinen itsekriittisyys epäonnistumisen yhteydessä johtaa helpommin luovuttamiseen.
Itsemyötätunto tuottaa vakaata ja realistista itsearvostusta, johon eivät vaikuta tekemämme virheet tai sosiaalinen vertailu. Itsemyötätunto saa aikaan rauhan ja turvallisuuden tunteen. Tiedämme, ettei epäonnistumisia kohdata itsesyytöksen ja kritiikin kautta. Tämä hyväksyvä ja lämmin suhtautumistapa helpottaa negatiivisen palautteen vastaanottamista. Näin ollen emme vajoa epätoivoon ja ahdistukseen negatiivisen palautteen johdosta. Negatiivinen palaute voidaan ottaa neutraalimmin vastaan. Itsemyötätunto avaakin reitin itsensä kehittämiseen epäonnistumisten yhteydessä turvallisella tavalla. Liiallinen itsekritiikki puolestaan ylläpitää meissä uhkaa, esimerkiksi häpeää. Tällöin negatiivisen palautteen vastaanottamista saatetaan vältellä, koska siihen liittyvät tunteet ovat liian vaikeita käsiteltäväksi.
Itsemyötätunto ei tarkoita ehdotonta positiivista arviota itsestä, vaan se on avointa suhtautumistapaa sekä omiin vahvuuksiin että heikkouksiin. Itseään kohtaan voi olla myötätuntoinen, vaikka olisi pettynyt omaan toimintaansa. Itsemyötätuntoiset ihmiset ottavatkin negatiivisesta palautteesta helpommin opikseen kuin vähemmän itsemyötätuntoiset ihmiset. Itsemyötätuntoiset ihmiset ottavat vastuuta omista virheistään samalla, kun ovat ystävällisiä itseään kohtaan. Virheitä ei tarvitse peitellä oman ahdistuksensa vuoksi. Itsemyötätunto onkin yhteydessä korkeampaan motivaation ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin ja oman itsensä kehittämiseen moraalisten rikkomusten jälkeen.
Itsemyötätunnon puute voi johtaa siihen, että minä-kuvaa pitää parantaa osoittamalla paremmuutta toisiin nähden tai jopa siten, ettei suostu näkemään omia virheitään. Itsemyötätunnon puute voi myös näkyä sellaisten tilanteiden välttelynä, joissa voisi olla mahdollisuus epäonnistua. Itsemyötätunto ehkäisee tällaista haastavien tilanteiden välttelyä ja auttaa keskittymään tehtäviin ilman, että huolehtii liikaa muiden mielipiteistä. Itsemyötätunnon puute voi epäonnistumisien yhteydessä jopa halvaannuttaa toimintaa.
Itsemyötätunto parantaa motivaatiota. Itsemyötätuntoiset ihmiset motivoituvat enemmin omista lähtökohdistaan, kuten esimerkiksi omasta kiinnostuksestaan käsin, kuin siitä, että heidän pitäisi kokea olevansa muita parempia. Motivaatiotutkimuksessa tällaista sisäistä motivaatiota pidetään parhaimpana keinona päästä tavoitteisiin. Itsemyötätuntoiset ihmiset ovat motivoituneita saavuttamaan asioista, mutta ei siitä lähtökohdasta, että heidän pitäisi suorittamisen kautta pönkittää itsearvostustaan. Itsemyötätuntoiset ihmiset kokevatkin, että he voivat elää elämäänsä aidommin omana itsenään. Tähän vaikuttaa se, etteivät itsemyötätuntoiset ihmiset ole määrättömästi huolissaan siitä, mitä muut heistä ajattelevat.
Itsemyötätuntoinen ihminen kokee suoriutumistilanteissa enemmän osaamisen tuntua kuin uhkaa epäonnistumisesta. Itsemyötätunto johtaakin haastavien tavoitteiden yhteydessä suurempaan itseluottamukseen. Kun yksilö kokee olevansa turvassa, hän pystyy toimimaan vaikeissa tilanteissa hyvin joustavasti. Sama logiikkahan pätee siihen, että työyhteisöissä pitäisi vallita positiivinen ja turvallinen yleisilmapiiri, jotta ihmiset voisivat toimia tehokkaasti, luovasti ja joustavasti.
Itsemyötätunto lisää ponnistelua tavoitteiden eteen ja vähentää viivästelyä tehtävien aloittamisessa. Itsemyötätunto on yhteydessä lisääntyneisiin ponnisteluihin ja yrittämiseen tehtävän suorittamisen yhteydessä, koska itsemyötätuntoinen ihminen osaa säädellä omia tunteitaan hyvin näissä tilanteissa. Tavoitteisiin pääseminen vaatii usein sitkeyttä ja myös epämukavuuden sietokykyä. Hyvät tunnesäätelytaidot auttavat tässä kohdin jatkamaan yrittämistä. Itsekriittisyys voi puolestaan haitata tavoitteisiin pääsemistä, sillä se lisää entisestään negatiivisia tunteita ja niihin uppoutumista. Tämä voi jopa viivästyttää tehtävien aloittamista. Tutkimuksissa onkin havaittu, että viivyttelyyn ja viime tipassa tekemiseen taipuvaiset ihmiset eivät hyödy ollenkaan itsekriittisyydestä. Sen sijaan itsemyötätunto on heille tarpeellinen keino vähentää viivyttelyä, koska itsemyötätunto alentaa tehtävien aloittamiseen liittyvää stressiä. Viivyttely nimittäin usein johtuu siitä, että tehtävän oletetaan olevan vaikea tai sen tekemisestä ei seuraa mitään välitöntä palkkiota.
Itsemyötätunnosta on tullut muotisana, jota käytetään ilman, että sen syvällistä merkitystä ymmärretään. Kun näin käy, niin hyväkin aihe pinnallistuu ja muuttuu kliseeksi. Itsemyötätunto on kehitettävissä oleva taito, joka vaatii kärsivällistä harjoittelua. Siksi toisinaan kuulemani kehotukset, että pitäisi olla itsemyötätuntoisempi, tuntuvat absurdeilta. Itsemyötätunnon kehittäminen on aina hyvin henkilökohtainen prosessi, joka voi olla vaikeaa. Itsemyötätuntoon ei voi itseään tai ketään toista käskeä, vaan siihen harjaannutaan. Tutkin väitöskirjassani itsemyötätunnon yhteyttä työuupumukseen ja työn imuun ammatillisen koulutuksen opettajilla. Tutkimus on kaksivaiheinen monimenetelmäinen tutkimus. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kehitetään valmennus, joka parantaa itsemyötätuntoa ja työhyvinvointia. Voit perehtyä syvällisemmin väitöskirjaani ja itsemyötätuntoon alla näkyvien linkkien kautta.
Lue lisää ja lähteet:
Väitöskirjatutkimus itsemyötätunnosta ja työhyvinvoinnista etenee – Arpeeti
Itsemyötätunto on kolmivaiheinen prosessi – Arpeeti
Itsemyötätunnon vähiten tunnettu osa-alue – yleinen ihmisyys – Arpeeti
Itsemyötätuntoon liittyvät uskomukset ja pelot – Arpeeti
Häpeä vai itsemyötätunto – kumpi on itsekästä? – Arpeeti
Itsemyötätunto työelämässä – Arpeeti
Itsemyötätunto tuottaa resilienssiä – Arpeeti
Tekeekö itsemyötätunto meistä laiskoja? – Arpeeti
Itsemyötätunto tuottaa vakaata ja realistista itsearvostusta itsetuntoa paremmin – Arpeeti
