Hyvinvointia tukeva vapaa-aika

 In Blogi, Itsensä johtaminen, Palautuminen, Työhyvinvointi

Työ kuormittaa aina tavalla tai toisella, vaikka siihen liittyy myös innostuksen ja tyydytyksen tunteita. Eri töihin sisältyy erilaisia kuormitustekijöitä, jotka kuluttavat psyykkisiä ja fyysisiä voimavarojamme. Erilaiset työt voivat vaatia siten erilaista toimintaa tai olemista, jotta voimavaramme täydentyisivät vapaa-ajalla. Tämä erilaisuus on hyvä huomioida puolisoiden kesken ja perheen sisällä. Palautumisen lisäksi vapaa-ajan aktiviteetit voivat edistää henkilökohtaista kasvua, lisätä elämäntyytyväisyyttä, merkityksellisyyden kokemusta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämä kaikki puolestaan vaikuttaa työsuoritukseemme ja työhyvinvointiimme. Työn osalta on jo pitkään tutkittu työn muokkaamista eli tuunaamista (job crafting). Viime vuosina on ryhdytty tutkimaan myös vapaa-ajan tuunaamista (leisure crafting). Onkin tärkeää pohtia, miten oman vapaa-aikansa saisi sellaiseksi, että se tukisi juuri omaa palautumista ja lisäisi yleistä hyvinvointia.

Tarvitsemme vapaa-ajalla sellaista tekemistä, joka ei vaadi liikaa ponnisteluja. Tekeminen voi olla sosiaalista, fyysistä ja älyllistä. Esimerkiksi sosiaalinen toiminta on palauttavaa, jos voimme olla vapaasi omia itsejämme eikä meidän tarvitse säädellä voimakkaasti omaa ilmaisuamme. Tämä on tärkeää etenkin silloin, jos työssämme joudumme säätelemään paljon tunteita ja vuorovaikutusta. Jos kohtaamme työssä paljon ihmisiä, voi olla tärkeää viettää aikaa myös yksin. Tämä tarve riippuu paljon persoonallisuudestamme. Jos työ on puolestaan fyysisesti hyvin kuormittavaa, ei rankka liikunta vapaa-ajalla ole paras mahdollinen tapa palautua. Silloin kehoa huoltava liikunta toimii parhaiten. Palautumista tapahtuu, kun voimme antaa mielen ja kehon hellittää ja rentoutua.

Vapaa-ajan tekemiseen pitäisi liittyä autonomisuuden kokemuksia. Autonomisuus on yksi ihmisen perustarpeista. On tärkeää, että voimme tehdä asioita vapaaehtoisesti. Vapaa-ajan tulisi olla vastapainoa työlle, johon liittyy aina velvollisuuksia, raskaita vaatimuksia ja pakollisia rooliodotuksia. Autonomisuus vapaa-ajan toiminnoissa auttaa toteuttamaan myös sellaisia intohimoja, jotka eivät ole työssä mahdollisia. Tämä lisää ihmiselle toisen tärkeän tarpeen, merkityksellisyyden, kokemusta.

Merkityksellisyyden kokemuksia voi saada harrastamisen tai erilaisten kokemuksellisen elämysten kautta. Ne voivat olla taide-elämyksiä tai läheisten kanssa yhteisten elämysten jakamista. Lasten itsenäistyessä ja yhteisen ajan vähetessä olen huomannut, että minulle on erittäin merkityksellisiä esimerkiksi pelkkä elokuvan katsominen koko perheellä. Harrastuksiin ja elämyksiin liittyy merkityksellisyyden lisäksi ilo, mielihyvä ja kiinnostus.

Yhteenkuuluvuuden kokemukset vapaa-aikana sosiaalisissa suhteissa ylläpitävät hyvinvointiamme. Näitä kokemuksia saamme yhdessä tekemisen ja kokemisen kautta läheistemme kanssa. Sosiaaliset suhteet vapaa-ajalla ruokkivat positiivisia tunteita ja niistä saa emotionaalista tukea. Harrastuksissakin voimme saada sosiaalista tukea, uusia ystäviä, konkreettisia neuvoja ja palautetta suorituksistamme. Mitä lähempänä olemme työuupumusta sitä tärkeämpää on ylläpitää sosiaalisia suhteita vapaa-ajalla.

Palautumisessa olennaista on irrottautua työstä ajatusten ja tekemisen tasolla. Mitä stressaantuneempia olemme, sitä vaikeampaa irrottautuminen on. Omaa mieltään voi kuitenkin harjoittaa hyväksymiseen ja irrottautumiseen esimerkiksi mindfulness-harjoitteiden kautta. Irrottautumista palvelevat myös kaikki edellä kirjoitettu. Uppoutuminen mielenkiintoiseen tekemiseen tai sosiaaliset tilanteet saavat tarkkaavaisuutemme pois työasioista. Tässä kohtaan on onnekasta, ettei tarkkaavaisuutemme voi olla kuin yhdessä asiassa kerrallaan. Mielekäs toimintaa saa ajatuksemme pois työasioista. Jos työ on kuitenkin erityisen kiehtovaa ja innostavaa, ei ole palautumiselle haitallista, jos ajatukset askartelevat työssä vapaa-ajalla. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että myös innostunut mielentila kuormittaa, vaikkakaan ei samalla tavalla kuin stressi. Rauhoittumista tarvitsemme molemmissa tilanteissa.

Vapaa-ajan haasteet auttavat työstä irtaantumisessa. Haasteiden kautta voimme myös saada onnistumisen kokemuksia eri tavalla kuin työstä. Onnistumisia voi saavuttaa harrastusten parissa rennommalla otteella, koska harrastuksissa meillä on suurempi autonomia eikä meillä ole samanlaisia velvoitteita kuin työssä. Vaikka harrastuksiin liittyvät haasteetkin kuormittavat, ne edesauttavat palautumista, koska ne luovat uusia sisäisiä voimavaroja. Tällaisia voimavaroja voivat olla uudet taidot, pystyvyysuskon lisääntyminen ja positiiviset tunteet. Mitä lähempänä olemme työuupumusta sitä vähemmän on energiaa vapaa-ajan haasteisiin. Silloin vapaa-aikaan pitäisi liittyä enemmän vähän ponnistelua vaativaa toimintaa. Tosin uupumuksen uhatessa tarvitsisimme juurikin lisää henkilökohtaisia voimavaroja, joita haasteellinen toiminta meille tuottaisi. Syventyneessä stressitilassa voi syntyä työuupumukselle tyypillinen menetysten kehä, josta on vaikea irrottautua. Jäämme helposti passiivisesti sohvan pohjalle.

Vapaa-ajan toiminta on yhteydessä pystyvyysuskoon työssä. Tähän vaikuttaa kaksi tekijää: miten vakavissaan uppoudumme harrastukseen ja kuinka paljon harrastus muistuttaa työtämme. Vakavissaan tarkoittaa tässä sitä, kuinka sinnikkäästi ja tavoitteellisesti uppoudumme toimintaan. Se tarkoittaa myös sitä, kuinka voimakkaasti kyseinen harrastus vaikuttaa identiteettiimme. Puhuttelemme itseämme mielissämme golffareiksi, itämaisiksi tanssijoiksi, laulajiksi, maalareiksi jne., kun harrastus juurtuu osaksi identiteettiämme. Korkeaan vakavuuden tasoon liittyy myös halu panostaa aikaa harrastukseensa. Matala taso vakavissaan olemisessa tarkoittaa, että toiminta on satunnaista, lyhytkestoista ja sitä tehdään vain rentoutumisen tai huvin vuoksi. Tällaisellekin tekemiselle on paikkansa etenkin palautumien näkökulmasta.

Vakavissaan harrastaminen liittyy merkityksellisyyden tuntemuksiin, positiivisiin tunteisiin, uusien taitojen löytämiseen, parantuneisiin sosiaalisiin suhteisiin, henkilökohtaiseen kasvuun ja terveyteen. Vakavissaan harrastaminen voi myös lisätä pystyvyysuskoa työssä, jos harrastus ei muistuta omaa työtä. Tulos oli päinvastainen, jos vakavissaan harrastamisen lisäksi vapaa-ajan aktiviteetti on samankaltainen oman työn kanssa. Työn ja vapaa-ajan aktiviteettien samanlaisuudella on negatiivisia seurauksia, koska ne kuluttavat samoja voimavaroja. Negatiivisia seurauksia pystyvyysuskolle ei kuitenkaan löytynyt silloin, kun vapaa-ajan toiminta ja työ muistuttivat toisiaan, mutta vapaa-ajan toimintaa ei tehty vakavissaan. Vaikutus työhön liittyvään pystyvyysuskoon oli tässäkin tapauksessa positiivinen. Tämä voi johtua siitä, että toimintaa tehdään enemmän leikkisän asenteen kautta kuin työssä.

Harrastukset ja vapaa-aika eivät ole luksusta, vaan ne vaikuttavat kokonaisvaltaisesti hyvinvointiimme. Elämää ei voi rakentua pelkästään työn varaan. Tarvitsemme sekä työssä että vapaa-ajalla kokemuksia autonomisuudesta, onnistumisista, yhteenkuuluvuudesta ja merkityksellisyydestä. On siten tärkeää, että myös yhteiskunnan tasolla turvataan tasapuoliset mahdollisuudet monipuoliseen vapaa-ajan toimintaan. Kirjoitin aiheesta vapaan sivistystyön ja kansalaisopistotoiminnan näkökulmasta kolumnia paikallislehteemme: https://www.tervareitti.fi/artikkelit/kansalaisopistot-hyvinvointia-tukeva-voimavara/2c2d18d6-358a-4a26-9f8c-311eaa30defe   Lisäksi tarvitsemme palautumista sekä työpäivän aikana taukojen muodossa ja intensiivisemmin vapaa-ajalla. Jokaisen on tärkeää pohtia omalla kohdallaan, miten vapaa-ajastaan saisi sellaisen, että se tutkisi palautumista ja hyvinvointia. Jokaiseen työhön liittyy sille ominaisia kuormitustekijöitä. Jokainen meistä myös kokee työnsä omalla tavallaan. Siksi tärkeää tuunata omaa vapaa-aikaansa mahdollisimman hyvin itselle sopivaksi läheisiä tietenkään unohtamatta.

Lue lisää

Jeong, J. G., Kang, S. W., & Choi, S. B. (2020). Employees’ weekend activities and psychological well-being via job stress: A moderated mediation role of recovery experience. International journal of environmental research and public health, 17(5), 1642.

Kelly, C. M., Strauss, K., Arnold, J., & Stride, C. (2020). The relationship between leisure activities and psychological resources that support a sustainable career: The role of leisure seriousness and work-leisure similarity. Journal of Vocational Behavior, 117, 103340.

Tsaur, S. H., Yen, C. H., Yang, M. C., & Yen, H. H. (2023). Leisure crafting: scale development and validation. Leisure Sciences, 45(1), 71-91.

Kujanpää, M., Weigelt, O., Shimazu, A., Toyama, H., Kosenkranius, M., Kerksieck, P., & De Bloom, J. (2021). The Forgotten Ones: Crafting for Meaning and for Affiliation in the Context of Finnish and Japanese Employees’ Off-Job Lives. Frontiers in Psychology, 12, 682479.

Sonnentag, S., & Fritz, C. (2015). Recovery from job stress: The stressor-detachment model as an integrative framework. Journal of organizational behavior, 36(S1), S72-S103. https://doi.org/10.1002/job.1924

Sonnentag, S. (2001). Work, recovery activities, and individual well-being: A diary study. Journal of occupational health psychology, 6(3), 196.

Kinnunen, U., Feldt, T., Siltaloppi, M., & Sonnentag, S. (2011). Job demands–resources model in the context of recovery: Testing recovery experiences as mediators. European Journal of Work and Organizational Psychology, 20(6), 805-832.

Oerlemans, W. G. M., & Bakker, A. B. (2014). Burnout and Daily Recovery: A Day Reconstruction Study. Journal of occupational health psychology, 19(3), 303-314. https://doi.org/10.1037/a0036904

Recommended Posts